Tekijä: sirkkuhokkanen

To 12.11. klo 14 – 15.30 keskustellaan kirjasta

Philip Teir: Talvisota. Avioliittoromaani (Otava 2013. 347 s.)

Jatkamme syyskauden teemaa pulahtamalla suomenruotsalaiseen ankkalammikkoon. Voiko noille pikkuporvareille edes nauraa? Voiko hamsteri tuhota avioliiton? Philip Teirin lempeän ironinen perhekarnevaali sivuaa monia ajankohtaisia aiheita.
Lainaa kirja palvelutiskiltä, lue ja tule keskustelemaan tai muuten vain kuulolle! Lukupiiriin ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Lisätietoja kirjastosta tai vetäjältä sirkku.hokkanen(at)hotmail.com.

***

Lokakuun kirja, Asko Sahlbergin Tammilehto, kertoi sisällissodan ajasta muutaman henkilön kokemana. Kirja herätti paljon pohdintaa niin henkilöistä kuin tapahtumista. Keskeisten henkilöiden luonnekuvat olivat taiten rakennetut. Kenestäkään emme varauksetta voineet enempää pitää kuin olla pitämättä, mutta heitä oli helppo ymmärtää. Väkivahva vähämielinen miesressukka, jolla ei kirjassa ollut nimeäkään, vertautui väkisinkin sisällissotaan. Ihailimme myös Sahlbergin tyyliä, tekstin yhtaikaista rujoutta ja runoutta. Sahlberg oli usealle lukupiiriläiselle entuudestaan tuntematon, mutta kuulosti että moni lukisi häntä lisääkin. (SH)

To 8.10. klo 14 – 15.30 keskustellaan kirjasta

Asko Sahlberg: Tammilehto (WSOY 2004. 388 s.)

Göteborgissa jo pitkään asunut, suomeksi kirjoittava Asko Sahlberg on moni- ja omaääninen kirjailija. Tammilehdossa Sahlberg kirjoittaa uusiksi vuoden 1918: hän kertoo sisällissodasta yksilöiden kautta – punaisten ja valkoisten, jotka eivät ehkä halunneet olla kumpiakaan. Kansakunnan kohtalonhetket kiteytyvät kolmen keskushenkilön keskenään risteävissä, ihmisyyttä koettelevissa kokemuksissa ja tunteissa. Teos on ollut Finlandia-, Savonia- ja Olvi-ehdokas sekä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas.
Lainaa kirja palvelutiskiltä, lue ja tule keskustelemaan tai muuten vain kuulolle! Lukupiiriin ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Lisätietoja kirjastosta tai vetäjältä sirkku.hokkanen(at)hotmail.com.
 

***

Viime kerralla keskustelimme Susanna Alakosken romaanista Sikalat. Aihe todettiin rankaksi – huonosti toimeentuleva, alkoholismiin ja väkivaltaan liukuva maahanmuuttajaperhe lapsen kokemana –, mutta kirjoitustyyli kevensi ja etäännytti. Kipeys ja kepeys oli yhdistetty taitavasti ja onnistuneesti. Muistelimme, miten kirja oli ilmestyttyään herättänyt keskustelua huono-osaisuudesta ja sosiaalitoimen katvekohdista, ja Sikalat onkin kouluesimerkki kaunokirjallisuuden yhteiskunnallisesta merkityksestä. – Kirjailija on noussut merkittäväksi sosiaalipolitiikan vaikuttajaksi Ruotsissa, ja pari päivää tapaamisemme jälkeen uutisoitiin hänen nimityksestään Malmön korkeakoulun terveyden ja yhteiskunnan tiedekunnan kunniatohtoriksi. Alakosken muistelmia, päiväkirjaa ja pamflettia yhdistelevä teos Köyhän lokakuu kertoo myös osaltaan kirjailijan huimasta luokkanoususta.

Mathias Rosenlundin Vaskivuorentie 20, vereslihalla kirjoitettu kuvaus omasta vähävaraisuudesta, sai kiitosta hienosta tekstistä. Emme jääneet ihmettelemään, että Rosenlund pitää kiinni kirjailijan kutsumuksestaan, emmekä määränneet häntä kouluttautumaan helposti ja nopeasti esimerkiksi putkiasentajaksi! Rosenlundin tilanne on kouluesimerkki siitä, miten vaikea on parantaa toimeentuloaan, kun taloudelliseen niukkuuteen vielä liittyy muita, itsestä riippumattomia reunaehtoja.

***

Lisävinkkejä:

Menneiden aikojen köyhyyttä ja kurjuutta on kuvattu paljon, myös nykykirjallisuudessa kuten Aki Ollikaisen Nälkävuosi (2012). Tämän päivän köyhyys ei tunnu olevan meillä keskeinen aihe, mutta yksi huono-osaisuuden ja huonosti hallitun vanhemmuuden mustanhumoristinen kuvaus on Kreetta Onkelin Ilonen talo (1996). Luokkaerojen hauskuutta ja vakavuutta kuvaa Miikka Nousiaisen Metsäjätti (2011).

Yhdysvalloissa toimittaja Barbara Ehrenreich pestautui itse matalapalkkaisiin töihin kuten siivoojaksi, ja kertoo kirjassaan Nälkäpalkalla (2001), miten mahdotonta oli tulla toimeen.

Ruotsinsuomalaisia elämiä 1960-luvulta tähän päivään kuvaa (lokakuun kirjailijamme) Asko Sahlberg siirtolaisromaanissaan Yö nielee päivät. Ja sokerina pohjalla mainittakoon Miikka Nousiaisen hirtehishumoristinen Vadelmavenepakolainen, suomalaiseksi syntynyt ruotsalainen. (SH)

To 10.9. klo 14 – 15.30 keskustellaan kirjoista

Susanna Alakoski: Sikalat (Svinalängorna, 2006, suom. Katriina Savolainen, 282 sivua), ja
Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (Kopparbergsvägen 20, 2013, suom. Ulrika Enckell, 159 sivua).

Tutustumme huono-osaisuuteen 1960-1970-luvun ruotsinsuomalaisten ja nykypäivän suomenruotsalaisen näkökulmasta. Sikalat on vuonna 2006 ruotsalaisen August-palkinnon pokannut romaani, jonka taustana ovat Susanna Alakosken omatkin maahanmuuttajakokemukset Ruotsin Ystadin lähiössä. Vaskivuorentie 20 on vantaalaisen Mathias Rosenlundin avoimesti omakohtainen kuvaus köyhyydestä tämän päivän Suomessa.

Kysy kirjoja palvelutiskiltä. Voit lukea toisen tai molemmat tai tulla muuten vain kuulolle.
Jos olet lukenut molemmat ja köyhyys yhä kiinnostaa, lue Susanna Alakosken Köyhän lokakuu. Se on omaelämäkerrallinen päiväkirjamuotoinen paluu kirjailijan karuihin lapsuusmuistoihin. (Tätä ei tilattu piirille, mutta voit varata itse.)
Syksyn teemaksi on sovittu suomenruotsalainen ja ruotsinsuomalainen kirjallisuus. Tervetuloa keskustelemaan köyhyyskirjoista ja loppusyksyn kirjavalinnoista!

***

Elokuussa kokoontunut pieni joukko piti varauksettomasti Monika Fagerholmin kirjasta Lola ylösalaisin. Kirjailija on mestari rönsyilemään, ja teksti pyörii kuin myllynsiivet. Mutta jutussa oli hypnoottista imua, ja lukeminen koettiin lopulta helpoksi ja hauskaksi. Fagerholmin tyyli onkin ainutlaatuinen. Suosittelemme kirjan lukemista kahteen kertaan!

Teoksesta on tekeillä myös tv-sarja, joka nähtäneen ensi vuonna. (SH)

Torstaina 13.8. klo 14 – 15.30 keskustellaan Monika Fagerholmin romaanista ”Lola ylösalaisin” (”Lola uppochner”, suomentanut Liisa Ryömä, Teos 2012, 490 sivua).

Romaanissa palataan kauan sitten tapahtuneeseen, selvittämättä jääneeseen murhaan, joka putkahtaa puheeksi kun tuolloinen ystäväpiiri saa kutsun syysillallisille. Ihmiskohtalot rannikkokaupungissa, jossa kaikki poliiseista pikkurikollisiin ja kauppiaista taskuvarkaisiin tuntevat toisensa, tarjoavat jännitystä, huumoria ja fagerholmilaista hypnoottista tunnelmaa. Mutta kuka oli murhaaja?

Lukupiiri päätti tutustua syksyn 2015 tapaamisissa suomenruotsalaisten ja ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden teoksiin. Kesälukemiseksi valittiin Fagerholmin tuhti trilleri, ja muista syksyn kirjavalinnoista keskustellaan elokuun tapaamisessa.

Kysy kirjaa kirjaston palvelutiskiltä ja tule mukaan keskustelemaan, olipa kirja luettu tai ei. Lukupiiriin ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Lisätietoja: sirkku.hokkanen(at)hotmail.com

 

***

Kevään viimeinen kirjamme oli amerikkalaisen E.L. Doctorowin ”Homer ja Langley”. Tarina perustuu tositapahtumiin. Omituiset veljekset Homer ja Langley elivät aikanaan New Yorkissa ja keräsivät suuren talonsa täyteen tavaraa, johon lopulta melkein kirjaimellisesti hukkuivat. Kirjailija on luonut väljästi totuuteen perustuvan veijaritarinan. Hän on välttänyt tekemästä henkilöistä naurettavia tai säälittäviä, ja niinpä me kaikki pidimme kovasti näistä antisankareista. Myös kirjan tekstityyli miellytti, ja tarina oli helppo haltuunotettava. (SH)

 

To 21.5. klo 14 – 15.30 keskusteltavana on E.L. Doctorowin romaani ”Homer ja Langley” (2009, suomentanut Helene Bützow, Tammi 2013, 220 sivua).

Sokean Homerin ja sodan raunioittaman Langleyn menneisyys on kuin Yhdysvaltain lähihistorian lyhyt oppimäärä. Nyt veljekset kuitenkin ovat erakoituneet kaikkien haalimiensa tavaroiden keskelle, joille he ovat ajatelleet olevan käyttöä ”joskus”. Lopulta luksusasuntoonsa linnoittautuneilla veljeksillä ei ole muuta kuin toisensa ja sata tonnia romua.

Kysy kirjaa kirjaston palvelutiskiltä ja tule mukaan keskustelemaan, olipa kirja luettuna tai ei. Lisätietoja: sirkku.hokkanen(at)hotmail.com

 

***

Huhtikuun kirjamme oli nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelma ”Huominen on liian kaukana”. Novellit heijastelevat Nigerian oloja, tapoja ja tapahtumia tarinahenkilöiden kokemina paikan päällä tai siirtolaisina Yhdysvalloissa. Keskimäärin reilun parinkymmenen sivun mittaisissa novelleissa oli niin runsaasti sisältöä, näkökulmia ja pohdittavaa, että keskustelu ei ollut päättyä. Mieluisin monelle oli kokoelman viimeinen novelli ”Härkäpäinen historioitsija”.

Adichie (s. 1977) on yksi kiinnostavimpia afrikkalaisia nykykirjailijoita, ja häneltä on suomennettu jo kolme romaaniakin. Arvostettuja nigerialaisia kirjailijoita ovat myös mm. ”kirjallisuuden Nelson Mandela” Chinua Achebe (1930-2013) ja ensimmäinen afrikkalainen nobelisti Wole Soyinka (s. 1934). Myös yhdysvaltalainen Uzodinma Iweala (s. 1982) on juuriltaan Nigeriasta. Kaunokirjallisesta tasosta tinkimätön yhteiskunnallinen katsanto on yhteistä heille kaikille ja myös päänsä menettäneelle Ken Saro-Wiwalle (1941-1995). (SH)

To 16.4. klo 14 – 15.30 keskusteltavana on Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelma ”Huominen on liian kaukana” (2009, suomentanut Sari Karhulahti, Otava 2011, 261 sivua).

Nigerialaissyntyinen kirjailija kertoo maanmiehistään sekä synnyinmaassaan että maahanmuuttajina Yhdysvalloissa. Millaista on elää kahdessa kulttuurissa? Vastaako uuden kotimaan todellisuus muuttajan toiveita? Katoaako menneisyys koskaan?

Lue mielellään kaikki kokoelman novellit, mutta ehkä kertaat vielä ennen tapaamista tuoreeseen muistiin jonkin novellin, josta erityisesti pidit tai jota jäit pohtimaan. Näin on helpompi lähteä keskustelemaan kirjasta, jossa on kaksitoista erillistä tarinaa. – Mukaan saa kuitenkin tulla, vaikkei olisi lukenut kirjaa kokonaan tai ollenkaan.

Kysy kirjaa kirjaston palvelutiskiltä. Lisätietoja: sirkku.hokkanen(at)hotmail.com

***

Edellinen kirjamme oli kuubalaissyntyisen Ana Menéndezin Rakas Che. Kirjan päähenkilö on tullut hyvin pienenä Kuubasta Yhdysvaltoihin isoisän tuomana, ja vartuttuaan hän ryhtyy etsimään tietoa vanhemmistaan. Kuuban kasvot ja Guevaran kuva kirkastuvat kertojalle, mutta juurien etsintä saa kirjassa myös yleisemmän merkityksen. Vaikka kirjan tarinan saattoi lukea ilman isompia tietoja Kuuban vallankumoushistoriasta, viittauksia todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin pidettiin kiinnostavana lisänä lukukokemukseen. Kirja osoitti myös ovelasti, miten suhteellinen on ihmisen käsitys totuudesta. (SH)

To 5.3. klo 14 – 15.30 keskusteltavana Ana Menéndez: Rakas Che (2003, suomentanut Hanna Tarkka, Otava 2005, 233 sivua).

Voihan äiti Teresa, minkä teki! Amerikankuubalaisen kirjailijan nykyajassa tapahtuva romaani heijastelee salaperäisesti Kuuban vallankumouksen aikoja.

Mukaan voi tulla ilmoittautumatta ja vaikkei olisi lukenutkaan kirjaa.

Kysy kirjaa palvelutiskiltä. Lisätietoja: sirkku.hokkanen(at)hotmail.com

***

 

Helmikuun romaanimme oli Don DeLillon Valkoinen kohina. Sen keskeinen teema on kuolemanpelko. Kuvauksen kohde on 1980-luvun amerikkalainen perhe ja pikkukaupunkiyhteisö. Lukijat eivät olleet varmoja, onko kirja hauska vai vakava. He pitivät kirjaa pinnallisena ja tunteettomana, sen kuvaamaa perhettä intohimottomana ja tapahtumia hajallisina. Rakenne todettiin katkelmalliseksi ja lukijan otteesta lipsuvaksi. Missä siis oli pihvi? Juuri tässä! Teosta pidetään yhtenä postmodernismin klassikkona, ja tällaista se on. (SH)

 

To 5.2. klo 14 – 15.30 on keskusteltavana Don DeLillo: Valkoinen kohina (suomentanut Helene Kortekallio, Tammi Keltainen kirjasto 1986, 358 sivua).

Amerikkalainen moderni klassikko on hauska kirja vakavista asioista. Lukijan luovuttamaton oikeus on päättää itse, miten kirjailijan velmuiluun suhtautuu.

Mukaan voi tulla, vaikkei olisi lukenutkaan kirjaa.

Kysy kirjaa palvelutiskiltä. Lisätietoja: sirkku.hokkanen(at)hotmail.com

***

Tammikuun romaanimme oli virolaisen Jaan Krossin Paikallaanlento, elämäkertaromaani kirjailijan ystävästä Ullo Paerandista ja vähän kirjailijastakin. Alkupuoli kaverusten koulumuistoineen koettiin melko hitaasti etenevänä, mutta aikuisen Ullon toimet maansa eteen olivat paikoin jännittävää seurattavaa, ja kokonaisuutena kirja tarjosi palkitsevan lukukokemuksen. (SH)

To 11.12. klo 14 – 15.30 keskusteltavana Wislawa Szymborska: Ihmisiä sillalla : runoja vuosilta 1957-1996 (WSOY 1998) tai vuosilta 1957-2003 (WSOY 2006), suomentaja Jukka Rosti. Uudemmassa kokoelmassa on entisten runojen lisäksi 25 uutta runosuomennosta.

Joulukuussa käymme siis rohkeasti runojen kimppuun. Tämän puolalaisen nobelistin runoja sanotaan helpoiksi ymmärtää. Katsotaan! Toiveena on, että osallistuja lukee jommankumman kokoelman ja valitsee sieltä yhden runon joka häntä erityisesti kiinnostaa tai puhuttelee.

Mukaan voi toki tulla, vaikkei olisi lukenutkaan kirjaa.

Kysy kirjaa palvelutiskiltä. Lisätietoja: sirkku.hokkanen(at)hotmail.com

 

***

Marraskuun romaanimme, Marina Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi kokosi varmaan osallistujaennätyksen. Tarina on kuin avioliittofarssi, johon jokainen näytös tuo uuden käänteen, ja siksi kirja oli vetävää luettavaa. Pohdittiin, olivatko henkilöt liiankin karrikoituja, mutta heissä nähtiin myös aitoa inhimillisyyttä. Sodan ja neuvostoajan kuvaukset toivat tarinaan tummia sävyjä ja kiinnostavaa historiatietoa. -SH

To 13.11. klo 14 – 15.30 on keskusteltavana Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. (Suomentaja Vesa Suominen, Sammakko 2006. 367 s.)

Ukrainalaista syntyperää olevan britin Marina Lewyckan (s. 1946) tragikoomisessa teoksessa kuvataan maahanmuuttajien oloja ja setvitään solmuisia ihmissuhteita. Tarina avaa myös palasen mikro- ja makrotason maailmanhistoriaa, kuvaa Ukrainan kauniita maisemia ja kirjoittaa traktorien historiaa…

Kysy kirjaa palvelutiskiltä. Lisätietoja: sirkku.hokkanen(at)hotmail.com

 

***

Viimekertainen kirjamme, Arnošt Lustigin Rukous Katarzyna Horowitzille, oli psykologinen trilleri. Lukeminen amerikanjuutalaisista, jotka eivät ymmärtäneet olevansa natsien ansassa, oli herättänyt vihan tunteita oikeamielisissä lukijoissamme. Niin pitikin!

Holokaustiaihetta sivuavaa kirjallisuutta olisi vinkattavaksi paljonkin. Tadeusz Borowskin julman kertomuskokoelman Kotimme Auschwitz (suom. Martti Puukko, Like 2005) yhdessä novellissa on luultavasti sama tyttö, joka on ollut Lustigin Katarzyna Horowitzin esikuvana. Lustig puolestaan kuvaa kokemuksiaan omaelämäkerrallisessa teoksessaan Pimeydellä ei ole varjoa (suom. Nina Saikkonen, Like 2008). Tosipohjaisiin teoksiin kuuluu myös esimerkiksi Ladislaus Löbin jännittävä Sopimus saatanan kanssa (suom. Tytti Heikkilä, Like 2009). -SH