Kategoria: Arkisto

10.5. Pauliina Susi: Takaikkuna (Tammi, 2015)

Kevään viimeisenä kirjana luettiin Pauliina Suden romaani Takaikkuna. Lukupiiriläiset kokoontuivat aluksi keskenään ruotimaan kirjaa ja sen jälkeen meillä oli vieraanamme itse kirjan kirjoittaja. Lukupiiriläisten mielipiteet kirjasta olivat tällä kertaa melko samanlaisia.

Kirjassa sukelletaan bittiavaruuteen ja nettistalkkaukseen. ”Olisiko aihetta päivittää yksityisasetuksia, kun koko ajan on tunne, että joku tarkkailee salaa eivätkä aikeet aina ole hyväntahtoisia”, ajattelee yksinhuoltajaäiti Leia Laine. Leia joutuu kohtaamaan netin raadollisimman puolen, kun hän ottaa vetääkseen hankkeen, jonka tarkoituksena on tarjota tukea miehille, jotka käyttävät prostituoitujen palveluja. Leia on kutsuttu TV:n keskusteluohjelmaan haastateltavaksi projektista ja heti ohjelman jälkeen hän alkaa saada nimettömiä törkyviestejä puhelimeensa. Saa hän toki kannustavaakin palautetta ja kaveripyyntöjä Facebook-tililleen. Sosiaalisen median reaaliaikaisuus tuo oman ahdistavan tunnelmansa kirjaan, miten helppoa onkaan levittää viestiä eteenpäin.

Muutamat lukupiiriläiset pitivät kirjan alkua hyvin tietotekniikkakeskeisenä ja siksi hieman tylsänä. Teksti kuitenkin tempaisi jossakin vaiheessa mukaansa ja loppua kohti jännitys tiheni. Lukijoiden mielestä juoni oli dekkariin sopiva. Kirja oli mielenkiintoinen ja siinä liikuttiin monella eri tasolla, joita jäi miettimään.

Kirjan aihetta pidettiin hyvin ajankohtaisena kuvauksena tästä ajasta. Vihapuheet leviävät sosiaalisessa mediassa ja nuoriso viettää siellä kaiken aikansa. Lukupiirissä todettiin, että on kuitenkin kiva oppia nuorten kieltä. Osa lukupiiriläisistä kertoi olevansa yhtä tumpelo tietokoneen kanssa kuin Leia, jonka vastapuolena kirjassa esiintyi tietokonenörtti Land-o ja jonka tekemiset sopivat hyvin tarinaan. Leian TV-esiintymisen jälkeen Land-o aloittaa todellisen painajaisen Leian elämässä, bussikortti lakkaa toimimasta, pankkitili tyhjenee ja identiteetti katoaa. Yksimielisesti kauhisteltiin tämän päivän vaaroja ja nettimaailmassa esiintyvää ilkeyttä ja pahuutta.

Joiltakin lukijoilta jäi hämärän peittoon, mitä kirjassa esiintyvät miehet tavoittelivat, oliko kyseessä raha ja kiristys. Yhden lukijan mielestä nörtin ainoana tavoitteena oli vain raja-aitojen ylitys netissä. Lukupiiriläiset pohtivat kirjan henkilökaartia ja heidän persooniaan. Kirjan alussa hyviksenä pidetty henkilö paljastuikin myöhemmin pahikseksi. Joidenkin mielestä Leia tuntui aluksi fiksulta ja vahvalta naiselta, joka kuitenkin heittäytyi hetkessä avuttomaksi. Ministeri Tarmo Häkkilää pidettiin hyväuskoisena maalaisena ja kummasteltiin, miksi hän oli mennyt avautumaan liikaa avustajalleen. Leian tytär, Viivi puolestaan oli lukupiiriläisten mielestä melko kypsä ikäisekseen juoniessaan asioita ja loppujen lopuksihan Viivi paljastui koko sotkun käynnistäjäksi.

Lukijat miettivät kirjailijan viittauksia Hitchcockin Takaikkunaan ja StarWarsiin. Viittauksiin saatiin selitykset kirjailijavieraalta. Pauliina Susi kertoi, että Hitchcockin Takaikkuna tuli hänelle mieleen, kun Leia istui jalka paketissa asunnossaan. Yhtäläisyydet StarWarsiin juontavat Pauliina Suden nuoruuteen ja hän kertoi olleensa vankka StarWars-fani teininä.

Yli viisisataasivuinen järkäle on nopealukuinen ja pitää lukijan otteessaan loppuun saakka.
Eräs lukupiiriläinen totesi, että tämä oli aikuisten satu, johon saatiin kaunis loppu. Kirjan kansi miellytti lukijoita, joiden mielestä se oli upea ja aiheeseen sopiva.

Toinen tunti lukupiiritapaamisesta oli varattu kirjailijavierailuun, johon osallistui lukupiiriläisten lisäksi muita kirjaston asiakkaita. Pauliina Susi kertoi meillä mielenkiintoisia asioita omasta työstään ja Takaikkuna-projektista, joka kaikkineen kesti 6-7 vuotta ja siitä viimeiset kaksi vuotta olivat olleet varsinaista kirjoitusprosessia. Keskustelu kirjailijan kanssa oli vilkasta ja vierailla riitti kysyttävää viime minuuttiin saakka.
Suuret kiitokset vielä kirjailija Pauliina Sudelle ja häntä kuuntelemassa olleelle yleisölle!

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8393 2127
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

12.4. Guthrún Eva Minervudottir: Nukentekijä (Atena, 2010)

Islantilainen kirjailija Guthrún Eva Minervudottir vie lukijan outoon maailmaan kirjassaan Nukentekijä.

Kirjan päähenkilöt Sveinn ja Lóa kohtaavat sattumalta, kun Lóan autosta puhekaa rengas Sveinnin talon lähistöllä. Sveinn on nukentekijä, joka valmistaa yksilöllisiä seksinukkeja yksinäisille miehille. Lóa on hermoromahduksen partaalla oleva yksinhuoltajaäiti, joka yrittää selvitä elämässä anoreksiaa potevan tyttärensä kanssa.

Keskustelun avaukseksi lukupiirissä muisteltiin syytä, miksi juuri tämä kirja valittiin lukupiirikirjaksi. Muistikuvaksi täsmentyi tarkoitus perehtyä Pohjoismaisiin kirjailijoihin, ja erityisesti haluttiin tutustua Islantiin ja islantilaisuuteen kaunokirjallisuuden kautta. Avasiko juuri tämä kirja ja kirjailija islantilaista elämäntapaa, jäi lukupiirille hämäräksi. Oletettiin, että kirjan tapahtumat ja henkilöt eivät mitenkään erityisellä tavalla ilmentäneet tyypillistä islantilaisuutta. Sen sijaan luonnon vaikutusta ihmisten elämään pidettiin todellisena. Puhjennut myrsky lopettaa ihmisten kiireet ja määrittelee heidän olinpaikkansa myrskyn laantumiseen saakka, sattuipa se sitten olemaan vaikka vieraan ihmisen koti. Kirjailija luonnollisesti käytti luonnonoikkua hyväkseen edistääkseen tarinan juonikkuutta.

Kirjan aihe ja takakannen lupaus ”elävä kertomus siitä, miten eriskummallisiksi ihmissuhteet voivat muodostua, miten on helpompi lähestyä silikoninukkea kuin toista ihmistä ja miten eloton nukke ei kuitenkaan voi koskaan korvata lihaa ja verta”, ei kattanut lupaustaan. Kirjan ihmiset olivat omituisia hahmoja, joita oli hankala käsitellä ja ymmärtää. Kerrontaa pidettiin pinnallisena ja välillä piinaavan junnaavana. Lukemista tai asioiden ymmärtämistä ei helpottanut sekään, että kirjan tapahtumia kuvattiin vuorotellen kahden kokijan silmin. Myös kirjan suomentajan osuutta tekstin sujumattomuuteen ja epätarkkuuksiin epäiltiin.

Tarinan punaisena lankana nähtiin äidin tuska ja hätä sairaan lapsen puolesta, yksinäisyys, kohtaamattomuus ja yhdessä elämisen vaikeus, jotka vaikuttavat yleismaailmallisilta ilmiöiltä riippumatta ajasta ja asuinpaikasta.

Vaikka Nukentekijä ei lukijoitaan juuri vakuuttanut, hyvänä asiana pidettiin lukupiirin tuomaa lukemisen velvoitetta: tuleehan luetuksi kirja, johon ei omien mielihalujensa ohjaamana tarttuisi. Kirjan avulla voi mennä uuteen ja itselle outoon maailmaan, olla siellä hetken ja tulla pois, vallankin jo oleminen siellä ei miellytä. Myös kirjojen maailmassa on hyvä joskus piipahtaa mukavuusalueensa ulkopuolella.

Maija Kantola
erikoiskirjastovirkailija
maija.kantola(at)vantaa.fi