Murharyhmän uusi vuosi alkoi yleisöryntäyksellä 13.1.2016

Tämä vuosi lähti käyntiin yleisöryntäyksellä! Ryhmäläiset (ja etenkin ryhmän vetäjä) olivat kömpineet talvisista koloistaan ja tulleet joukolla keskustelemaan. Oli mukava nähdä kaikkia ja paikalle saatiin myös ”uutta verta”.

Tammikuun kirjoina (!) olivat jouluiset novellikokoelmat: Joulukalenteri ja Jouluka-lenteri: lusijan tarinoita. Ensin julkaistun Joulukalenterin osalta totesimme, että joulukalenterimaiseen meininkiin oli panostettu. Jokaisella tarinalla oli oma ”luukku”, josta takaa paljastui mikä tarina on seuraavaksi luettava sekä missä kohtaa kirjassa se on. Kaiken kaikkiaan hauska idea!
Muuten – molemmista kirjoista – kommentit olivat samankaltaisia kuin  edellisen lukemamme novellikokoelman kohdalla. Jotkut novelleista olivat hyviä, jotkut eivät, osa oli epäuskottavia ja tarinat jäivät kesken. Emme taida olla novelli-ihmisiä?

Markku Keisala oli taas ilonamme, joten siitä riemusta luettiin ääneen hänen novellinsa Joulurahaa. Saimme tarinasta uutta ja jännittävää tietoa suoraan kirjailijan omasta suusta. Kuulimme mm., että tarinan Timo on Markku itse ja että muillakin tarinan henkilöillä on vastineensa elävässä elämässä. 1950-luvulle sijoittuva tarina herätti vanhemmissa ryhmäläisissä kaihoisia muistoja  ja nuoremmissa hieman hämmennystä, koska kaikki tarinassa käytetty termilogia ei ollutkaan nuorelle aikuiselle tuttua. Ihastelimme myös kovasti Markun kuvailevaa kirjoitustyyliä ja viehättäviä kielikuvia.

Seuraavstylesin tapaus2aksi palaamme jännityskirjallisuuden juurille ja luemme Agatha Christien ensimmäisen kirjan ”Stylesin tapaus”. Jos et päässyt viime kerralla paikalle niin voit hakea lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä Murharyhmän kohdalta.

Tap(a)amme) taas 10.2.2016 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Tervetuloa uudet sekä vanhat dekkaristit!

 

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

 

Lukupiiri Lumon kirjastossa 8.12.2015

8.12. Günter Grass: Peltirumpu (suom. Oili Suominen ; Otava, 2009)

Joulukuussa lukupiirissä keskusteltiin Günter Grassin teoksesta Peltirumpu (suom. Oili Suominen ; Otava, 2009). Kirjan päähenkilö Oskar Matzerath ei ole mikään tavallinen lapsi: hänellä on kyky särkeä lasia läpitunkevalla kiljunnallaan syntymästään saakka. Kolmivuotiaana hän saa lahjaksi peltirummun, josta tulee hänen kallein aarteensa. Oskari päätti olla kasvamatta isoksi, koska hän halusi vain rummuttaa. Oskarin ongelmat ja hänen mielensä kaksijakoisuus sai alkunsa lapseksi jättäytymisestä.

Nobel-palkitun Günter Grassin vimmainen mestariteos on ravisuttanut lukijoita 50 vuoden ajan. Uuteen suomennokseen jälkisanat on kirjoittanut Jukka Koskelainen. Pentti Saarikosken mukaan ”Peltirumpu on irvokas, villi, röyhkeä; mahdoton ja hauska, rivo ja elämänmyönteinen. Ottakaa ja syökää!”

Näistä sanoista kirjallisuuspiiriläisten on hyvä jatkaa keskustelua kirjasta.

Lukijat olivat kiinnostuneina lukeneet kirjan, vaikka se oli n. 700-sivuinen. Kannanottoja oli suuntaan jos toiseenkin. Osa lukupiiriläisistä oli lukenut kirjan vanhana painoksena nuoruudessaan. Uudessa painoksessa oli käytetty slangisanoja, joita osa lukijoista hieman vierasti. Kirjassa on monimutkaisia sanakäänteitä ja hyvää vanhanajan kieltä. Teksti on hyvin aikakautta kuvaavaa. Maailman tapahtumia kerrotaan pienen lapsen näkökulmasta toisen maailmansodan aikana. Saarikoski on sanonut, jos ihmisellä on tylsää elämässään, niin lukemalla Peltirummun pääsee kiinni tosielämään kiemuroihin. Teoksen tyyli oli herkullisen uuvuttava yhden lukijan mielestä.

Suosittelemme Peltirummun uutta laitosta luettavaksi niillekin, jotka ovat lukeneet aiemman käännöksen.

Anneli Outinen
kirjastovirkailija
anneli.outinen(at)vantaa.fi

Joulukuun Murharyhmässä 9.12.2015 tavattiin kirjailija Markku Keisala

Vieti800px-Christmas_tree_sxc_humme Murhiksessa pikkujoulua – glögin ja pipareiden voimalla, tietysti. Harmillisesti joulukiireet ja flunssakausi olivat rokottaneet vakioväkeä, mutta meillä paikalla olleilla oli oikein antoisaa, koska vieraanamme oli kirjailija Markku Keisala.  Toki olimme lukeneet etukäteen Markun kirjan ”Sinisilmät”. Oli mielenkiintoista päästä kyselemään kirjailijalta itseltään hänen vaikuttimiaan kirjoittaa kyseinen teos. Toki kyselimme kaikenlaista muutakin kirjailijan työhön liittyvää. Ryhmämme vaikutti olevan harvinaisen samanmielinen siitä, että ”Sinisilmät” oli hyvä kirja – etenkin kun moni meistä koki kirjan kannen hiukan harhaanjohtavaksi. Sisältö oli sitten mieluisa yllätys. Pikkuisen inuttuamme saimme pikkujouluohjelmaa eli ilon kuulla Markun lukevan meille novellinsa ”Vaihto” kirjasta Joulukalenteri : Lusijan tarinoita.

 

Tammikuun kokoontumista varten luemme novellikokoelmia Joulukalenteri ja Joulukalenteri : lusijan tarinoita. Jos et päässyt viime kerralla mukaan niin voit hakea lukukappaleesi – tai vaikka molemmat teokset – Hakunilan kirjaston varaushyllystä Murharyhmän kohdalta.

Tap(a)amme taas keskiviikkona 13.1.2016 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.

Feuerwerk_Kurparkfest_2009_Hamm_(10567536565)

Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit! Ihanaa joulua & vuodenvaihdetta kaikille!

Lisätiedot:

Laura Aaltonen

09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

Ps. Markku vähän lupaili tulla kuunteluoppilaaksi ensi kerrallakin, joten lukehaan Markun kirjoittamat novelllit erityisen huolella 🙂

 

 

Lukupiiri Lumon kirjastossa 10.11.2015

10.11. Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava, 2013)

Finlandia-ehdokkaana 2013 ollut Kjell Westön teos Kangastus 38 tarjoaa tarkkaa Helsingin kuvausta alusta loppuun. Historian pikkufaktoja tuodaan ”tipoittain” lukijan eteen. Teos sijoittuu vuoden 1938 Helsinkiin. Kirjassa on eräänlainen jännitysmomentti mukana alusta loppuun. Oikeastaan vasta kirjan lopussa teos avautuu kokonaisuudessaan lukijalle niin, että ympyrä sulkeutuu. Kirjaa voisi luonnehtia lähes dekkariksi tai trilleriksi.

Teoksen päähenkilöinä ovat asianajaja Claes Thune ja hänen toimistossaan työskentelevä konttoristi Matilda Wiik. Erilaisista taustoistaan huolimatta Thune ja Wiik tulevat hyvin toimeen keskenään ja ehkä heitä yhdistää tavallaan myös se, että molemmat ovat tulleet puolisoidensa hylkäämiksi. Mitään suhdetta heidän välilleen ei kuitenkaan synny, vaikka lukija sitä salaa saattaisi toivoakin. Claes Thunen henkireikä on vanhoista koulukavereista koostuva Keskiviikko-kerho, joka kokoontuu keskustelemaan politiikasta. Keskiviikko-kerhon kokoontuessa asianajotoimistossa keskustelut tuovat Matilda Wiikille mieleen parinkymmenen vuoden takaiset muistot vankileireiltä. Kirjan henkilöitä vaivaavat edelleen vuoden 1918 haamut, mutta myös edessä häämöttävä sodan mahdollisuus tuo omat jännitteensä kirjaan. Lukupiirissä mietittiin, että onko vieläkään kaikkia vuoden 1917 – 18 tapahtumia annettu anteeksi. Vanhimmat lukupiiriläiset olivat kuulleet tarinoita ajan kauheuksista  isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan.

Lumon lukupiirin marraskuun kirja miellytti suurinta osaa lukijoista. Kirjaa pidettiin tiiviimpänä ja selkeämpänä kuin aiempia Westön teoksia. Aihe oli kiinnostava ja helppolukuinen, koska historian kauheudet: vankileiri, nälkä, kuolema ja petos oli osattu kirjoittaa ”kuin verhon taakse”.  Todettiin, että Westö oli tehnyt paljon pohjatyötä historiafaktojen osalta. Osalle Helsinki-kuvaus oli mieleen ja toiset eivät siitä erityisesti pitäneet. Eräs lukupiiriläisistä jopa muisteli 30-luvun laman jälkeistä nousukautta, kun oli jopa rusinoita saatavilla. Kirjassa esiintyviä keskiviikkokerholaisia pidettiin tyytymättöminä keski-ikäisinä, jotka vähitellen kasvoivat erilleen.

Teos oli mielenkiintoinen, vaikka siinä oli alakuloinen tunnelma alusta loppuun saakka. Kangastus 38 oli taitavasti kirjoitettu ja rakenteeltaan hyvä. Suomennosta pidettiin erinomaisena, vaikka jotkin sanat ihmetyttivät, kuten ilmaisu ”kammertui ylös laiturilta”.  Myös kirjan kannesta pidettiin, koska se kuvasti hyvin kirjan aikakautta.

Thune luonnehdittiin kiltiksi ja hyväntahtoiseksi henkilöksi, joten oli yllättävää, että Thune osasi pitää pintansa sisarenpoikansa kanssa, kun tämä kohteli Matilda Wiikiä huonosti. Ihmetystä aiheutti myös se, miten Matilda Wiik pystyi pitämään itsensä koossa niin kauan, vaikka hautoi kostoa kaiken aikaa ja eli vain kostoaan varten.

Saatavana myös e-kirjana

Eija Kylänpää
ts. palveluesimies
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

Hakunilassa hortoiltiin Hautanummella 11.11.2015

Heh. Liekö syksyn rasituksista johtuvaa, mutta viimeisin Murharyhmän tapaaminen oli erityisen sekava – ja erityisen hauska. Käsittelimme tällä erää Belinda Bauerin esikoisteosta Hautanummi, joka (todella tiukassa pähkinänkuoressa) kertoo sarjamurhaajasta ja 12-vuotiaasta pojasta. Mielipiteet polveilivat: joku ei halunnut lukea kirjaa loppuun, toisen mielestä se oli hyvä, kolmas ei ollut ihan vakuuttunut kirjan lopusta, neljäs piti erityisesti kirjan sisältämistä psykologisista kuvioista… Lopputulema jakoi mielipiteitä Matti Nykäsen malliin ”fifty-sixty”. Osa suosittelisi muillekin, osa ei. Joten sinun, rakas lukijani, ei auta muu kuin kokeilla!

mksinisilmät

Ensi kerralla (9.12. 2015) meillä onkin sitten vieras: kirjailija Markku Keisala – upeeta, mahtavaa! Kuukauden kirjaksi luemme Markun kirjan ”Sinisilmät”. Aiomme tehdä Markulle tiukkoja kysymyksiä sekä kirjasta että kirjailijan työstä… Tervetuloa Markku, odotamme sinua innolla!

 

Valitsimme (lue: ryhmänvetäjä tyrkytti keneltäkään kysymättä) jo seuraavatkin kirjat, joista puhutaan tammikuussa. Jokainen ryhmäläisistä valitsi jomman kumman Joulukalenterin. Katsotaan kuinka monella riittää hermo lukea vain yksi tarina päivässä.
Koko jengi kun tuppaa olemaan varsinaisia himolukijoita, joten voi olla, että ”luukkuja” kurkitaan vähän etukäteen.

joulukalenteri

joulukalenteri_lusija

 

 

 

 

 

 

 

Jos et päässyt paikalle 11.11. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Tap(a)amme taas keskiviikkona 9.12.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.

Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

 

Kuvallista tarinankerrontaa Tarinakoukussa

Lokakuun pimenevässä illassa vieteltiin taas iloinen tarinointi-ilta!

Askartelukursseja pitävät Lovely Whiten  Kristina ja Sanne esittelivät koukuttelijoille sisustusaskartelu- ja kuvansiirtotekniikoita ja kylläpäs tulikin ideoista runsauden pula! Mukana Kristinalla ja Sannella oli sisustustekstiilejä, käsitöitä ja askrteluja laidasta laitaan ja lisäksi osallistujat saivat pienet demot erilaista tekniikoista käytännössä. Näillä ohjeilla pääsee jo varmasti kuvansiirtoa kokeilemaan, mutta lisäoppiakin voi vielä käydä hakemassa ohjaajiemme kursseilta Sinellin loppusyksyn kursseilta.

Jatka lukemista ”Kuvallista tarinankerrontaa Tarinakoukussa”

Tikkurilan kirjaston marraskuun lukupiirissä 12.11.

Venäläisen sielun ensyklopediakeskustellaan aiheesta, mitä on olla venäläinen?

Illan vieras, kirjastovirkailija Mila Radtsenko, vastaa kysymyksiimme ja kertoo omista kokemuksistaan neuvostoajan Venäjältä.

Lukupiirikirjaksi Mila on valinnut kohutun Viktor Jerofejevin romaanin Venäläisen sielun ensyklopedia. Dokumentaarisessa  romaanissaan  toisinajatteleva kirjailija kääntää sielunsa ronskisti auki etsiessään kansallisuutensa ydintä.

Lukupiiri kokoontuu aikuisten osaston ryhmätyötilassa to 12.11. klo 18 alkaen.

Lämpimästi tervetuloa !

Venlan lukuvinkit

 

Tarinakoukussa 6.10. vieraili viehkeä kirjastotäti Venla Venus Pasilan kirjastosta. Venla veti osallistujille aikuisten satutunnin ja luki ääneen omia lempikirjojaan. Aikuisten satutunnilla kuultiin otteita seuraavista teoksista:

 

  • Raja (Riikka Pulkkinen)
  • 2000-luvun Decamerone (useilta eri kirjailijoilta runoja, novelleja, sarjakuvia…)
  • Susi sisällä (Tiina Lymi)
  • Ihan toinen iankaikkisuus (Leevi Lehto)
  • Ilman sinun rakkauttasi (Arno Kotro)
  • Kotkanpääkeitto (Teemu Hirvilammi)

 

Aikuisten satutunnista vastasi Vantaan sanataidekoulun Noora Nyyssönen. Kiitämme ”kirjastotäti” Venlaa hienosta eläytyvästä kirjallisuuskokemuksesta!

 

Tarinakoukun aikuisten värityskirjat alkavat jo saada väriä pintaansa. Mutta vielä on runsaasti puhtaita sivuja eli voit siis vaihtoehtoisesti oman käsityösi ohella kokeilla värittämistä rentoutumismuotona.

 

Tarinakoulla on pari omaa aikuisten värityskirjaa!
Tarinakoulla on pari omaa aikuisten värityskirjaa!

 

 

Hakunilan Murharyhmässä 14.10.2015 harvinainen vieras

Viimeisin ”Murhis” oli pelkkää juhlaa. Murhamysteerin voittajat Tia & Pirjo lahjoivat meitä voittonsa kunniaksi  karkeilla  ja me järjestäjät saimme hienon kiitoskortin.
Eikä tässä vielä kaikki: meillä oli vieras! Dekkarivinkkari Matti Järvinen Pasilan kirjastosta tuli iloksemme ja vinkkasi meille kasan uutta luettavaa. Oli kerrassaan hurmaavaa napostella nameja ja samalla kuunnella tarinointia hyvistä kirjoista.

Matti vihautanumminkkasi meille seuraavat kirjat:
Bauer, Belinda: Hautanummi
Forsman, Tiina: Annikki Nissinen selvittää murhan
Hautala, Marko: Kuokkamummo
Heino, Jyrki: Kellari
Hiekkapelto, Kati: Kolibri
Hjorth & Rosenfeldt: Mies, joka ei ollut murhaaja
Larsson, Åsa: Aurinkomyrsky
Leino, Marko: Ansa
Saarto, Timo: Vaitelias poika
Sandberg, Timo: Mustamäki
Theorin, Johan: Hämärän hetki / Santa Psykon suojatit / Verikalliot / Yömyrsky

Pyysimme Mattia suosittelemaan vinkkaamistaan kirjoista meitä varten seuraavan kuukauden kirjan. Muutamasta ehdotuksesta valikoitui luettavaksi
Belinda Bauerin Hautanummi. Käsittelemme sitä sitten marraskuussa.

Vinkkauksen jälkeen kävimme käsiksi viimeisimpään lukukirjaamme: Jim Thompsonin keräämään novellikokoelmaan Helsinki Noir. Ryhmän ”tuomio” kirjalle oli seuraava: mielenkiintoinen lukea, mutta niin kovin, kovin synkkä. Teoksen hyvä puoli oli, että monet tapahtumapaikoista olivat lukijoilleen jo ennestään tuttuja, joten oli mukava nähdä tapahtumat sielunsa silmin novelleja lukiessaan. Toisaalta taas kaivattiin vähän enemmän ”lihaa luitten päälle”. Ryhmän mielestä tarinat jäivät kesken ja aivan liian lyhyiksi, vaikka olivat mielenkiintoisia. Tarnoissa olisi ollut ainesta enempäänkin.
Teemu Kaskisen kirjoittama ”Pieni musta” sai kaikki naislukijansa kerrassaan raivoihinsa. Saattoipa käydä jopa niin, että kaikki naiset olivat novellista niin vihaisia, että ryhmän miesvahvistus ei saanut ääntään kuuluville… tässä kohtaa paheksun itseäni ryhmänvetäjänä, koska itsekin villiinnyin jäkättämään ko. novellista = lähti vähän lapasesta. Haluan kuitenkin kiinnittää huomion myös siihen, että ”Pieni musta” oli todella tyylikkäästi kirjoitettu, vaikka tarina itsessään oli (etenkin) naislukijoilleen todella ahdistava.
Keskustelimme myös, että minkähänlaisia noir -sarjan muut kirjat ovat? Maalaavatko nekin kaupungeistaan yhtä synkeää kuvaa kuin Helsinki Noir vai ovatko ne erilaisia? Onko perinpohjainen synkkyys vain suomalaisten kirjoittajien etuoikeus ja kuinka paljon sanalla ”noir” on tässä kohtaa painoarvoa? Tästä pitää siis ottaa selvää ja lukea joku toinenkin teos.

markkukeisalaPienenä vinkkinä näin etukäteen: joulukuun tapaamisessa vieraanamme on kirjailija Markku Keisala. Toki sitä ennen luemme hänen teoksensa, jotta voimme piinata itse tekijää kysymyksillämme ja kommenteillamme. Luettava kirja julkistetaan vasta seuraavassa tekstissä – pidän teitä jännityksessä siihen asti!

Tämmöistä tällä erää, johan sitä tekstiä syntyikin. Jos et päässyt paikalle 14.10. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Tap(a)amme taas keskiviikkona 11.11.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.

Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

karvatpystyssä

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

PS. Hiphei! Kaipailemiimme eläinaiheisiin dekkareihin löytyi uusi sarja! Spencer Quinn kirjoittaa Nuuskija-tutkimuksia nimistä sarjaa, josta on toistaiseksi suomennettu kaksi osaa: ”Karvat pystyssä” ja ”Häntäkarvan varassa”. Kirjojen sankarista Chet -koirasta lisää ohessa:

http://www.chetthedog.com/

 

– See more at: http://kirjasto.vantaa.fi/lukupiiri/?p=2549#sthash.sqtC9hEj.dpuf