Keskiviikkona 2.5. Hakunilan kirjaston lukupiirissä keskustelemme Elina Hirvosen romaanista Kauimpana kuolemasta. Lukupiiri kokoontuu klo 13.00 kirjaston monitoimitilassa. Lukupiirikirjaa voit kysyä lainauspalvelun tiskiltä.
Tervetuloa!
Koivukylän kirjaston toukokuun lukupiiri
Keskiviikkona 16.5. lukupiirin kirjana on Heidi Jaatisen Ei saa katsoa aurinkoon.
Kirja kertoo syksyllä koulunsa aloittavasta Lennusta. Ensin on kuitenkin elettävänä maaseudun lämmin ja aurinkoinen kesä yhdessä hyvinkin erilaisen ihmisten kanssa. Joukkoon kuuluu myös aikuinen joka käyttää pienen pojan luottamusta väärin. Elämäniloisen romanin jokaiseen päivään kuuluu kuolema, koska Lennun vanhemmat omistavat kirkonkylällä hautaustoimiston.
Kokoonnumme kirjaston askartelutilassa kello 14.00 alkaen.
Kaikki ovat tervetulleita!
Fantasiaa ja scifiä aikuiseen makuun
Marraskuussa 2011 Tikkurilan lukupiirissä vieraili fennougristi ja Fantasia ja Scifi -foorumi Rising Shadow.netin ylläpitäjä Iivari Koutonen. Iivarin valitsemana kirjana luettiin Ursula K. Le Guinin Rocannonin maailma.
Iivarin lukupiiriämme varten kokoama oivallinen valikoima spefiä, scifiä ja fantasiaa löytyy täältä. Spefi muuten tarkoittaa spekulatiivista fiktiota.
Metsän siimeksessä
Puiden kansa/ Ritva Kovalainen, Sanni Seppo, 2006
Ennen puut eivät olleet vain aineellisia olentoja vaan niitä ympäröi henki. Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo kuvaavat upeassa teoksessaan suomalaisten suhdetta puihin, rikasta perinnettämme, joka omasta ajastamme on lähes kokonaan kadonnut. Valokuvat pyhistä lehdoista ja uhripuista viestivät meille menneiden sukupolvien erilaisista arvoista ja ajatusmaailmasta. Ritva Kovasen ja Sanni Sepon metsäaiheisia valokuvia on myös esillä 17.6. – 4.9.2011 Helsingin kaupungintaidemuseossa Tennispalatsissa. www.puidenkansa.net
Viimeiset vieraat : elämää autiotaloissa / Kai Fagerström, Heikki Willamo, Risto Rasa, 2010
Ränsistyneissä autiotaloissa leijuu vielä viimeisten asukkaiden henki, kun metsän eläimet hiipivät sisälle ja rapistelevat rakenteissa. Mäyrät, ketut, oravat ja pöllöt sisustavat huoneita uudelleen ja rakentelevat sinne pesiään. Luonto valtaa vähitellen omansa takaisin. Kirja on hurmaava, erilainen luotokirja, se vie lukijansa tunnelmalliselle retkelle eläinten öiseen maailmaan. Valokuvaaja Kai Fagerströmin on tehnyt nautittavaa yhteistyötä luontokuvaaja Heikki Willamon ja runoilija Risto Rasan kanssa.
Suojaan metsän siimekseen / Jean Hegland, suom.Marja Helanen-Ahtola, 1998
Pohjois-Amerikan maaseudulla elävien sisarusten Nell ja Eva elämä muuttuu, kun sähköntuotanto lakkaa ja bensiini sekä ruoka loppuvat. Tulevaisuuden sijoittuvassa romaanissa yhteiskunta luhistuu vähitellen sisarusten ympäriltä ja he huomaavat etteivät selviydy elämästään entisin keinoin. Mutta he löytävät metsästä turvapaikan, joka kätkee heidät syliinsä ja suojellee heitä.
Walden : elämää metsässä / Henry David Thoreau ; suomentanut Antti Immonen, 2010
Yhdysvaltalainen filosofi Henry Thoreau muutti vuonna 1845 keskelle metsää Walden-järven rannalle. Hän eli itse rakentamassaan vaatimattomassa mökissä saadakseen selville, kuinka elää aidosti luonnon ehdoilla. Hänen ajatuksensa vaatimattomasta ja luonnonläheisestä elämästä innoittavat edelleen ekologiseen keskusteluun ja vaihtoehtoisten elämäntapojen etsimiseen. Se antaa virikkeitä hitaampaan elämätyyliin ja on ajankohtaisempi kuin ilmestyessään.
Mies joka istutti puita / Jean Giono ; suomentanut Tuukka Kangasluoma 2.p. 2008
Tarina köyhästä lammaspaimenesta synnytti maailmanlaajuisen metsänistutusliikkeen ilmestyessään 1950-luvulla. Se kertoo omalaatuisesta miehestä, jonka kylvää autioituneille vuorenrinteille puiden siemeniä. Pieni ja vaikuttava kirja on viehättävä lukukokemus. Sitä pidetään edelleenkin malliesimerkkinä metsien hoidosta ja suojelusta.
Maija Karhi, Vantaan kaupunginkirjasto
Aamiainen – elämän suola
Olen aamuihminen. Se tarkoittaa sitä, että minusta on mukavaa herätä kukonlaulun aikaan ja käyskennellä asunnossa, jossa muut vielä nukkuvat. Kävelylenkit ovat parhaita juuri aamuisin, samoin uiminen, musiikin kuuntelu, lukeminen ja syöminen. Kuin Nalle Puh täytyn pienestä hyrisevästä tunteesta ajatellessani: Mitä on aamiaiseksi?
Kesälomalla aamupalaan voi tuhlata aikaa. Voi yllättää perheen leipomalla tuoreita lesemuffineja tai pyöräyttää savulohella ja tuorejuustolla täytettyjä bageleita ja lattea. Kesän tuoreet marjat vitamiineineen sujahtavat helposti kurkusta alas smoothien muodossa. Aamiaisen voi nauttia ulkona nurmikolla tai se voi laajeta brunssiksi, jolle kutsutaan ystävät mukaan. Parhaimmillaan aamiainen virittää nautinnollisen tunnelman koko päivälle. Kirjastosta löytyy inspiroivia aamiaiskirjoja, joista olen koonnut tähän muutaman.
Anna Lehtonen: Aamiainen – nautiskelijan ateria on todellinen aamiaistunnelmointikirja, joka valottaa mielenkiintoisesti aamiaisen kulttuurihistoriaa ja kuvaa erilaisia hotellien ja kahviloiden aamiaisia Suomessa ja ulkomailla. Kirjailija myös luovuttaa omat parhaat reseptinsä lukijoiden käyttöön, ja kokeilemisen arvoisia reseptejä ne ovatkin!
Sanna Miettunen: Päivän paras hetki – aamiainen tarjoaa hyvin valikoituja ohjeita sekä kuvia, jotka saavat veden herahtamaan kielelle. Miten olisivat omenapannukakut tai tuoreet skonssit hillon kera?
Heli Kuusipalo: Aurinkoinen aamu. Aamiais- ja brunssiherkkuja eri puolilta maailmaa esittelee erilaisia maustettuja tee- ja kahvivaihtoehtoja sekä eksoottisia aamiaisruokia, kuten japanilainen misokeitto tai tunisialainen hedelmäriisi.
Cheryl Lindblad: Muffinit ja jogurttipirtelöt on opas erilaisten suolaisten ja makeiden muffinien pariin. Kirjan lopusta löytyvät pirteät pirtelöt.
Smoothiet ja mehut -kirjasta löytyvät ohjeet niin terveellisiin kuin herkuttelujuomiinkin. Ohjeet ovat miellyttävän yksinkertaisia. Tarvitset vain tehosekoittimen ja paljon, paljon tuoreita marjoja, hedelmiä ja vihanneksia.
Milla Lindell
Kuva:Hanna Pauli: Frukostdags (Lähde: Wikimedia Commons)
Kuunneltavaa yhteisille automatkoille
Kun koko perhe matkustaa yhteisille automatkalle kesä-Suomeen tai vaikka ulkomaille, kuluu matka rattoisammin, jos voi vaikka kuunnella jotakin, joka sopii kaikkien korville. Olen valinnut kuunnelmia ja satu-CD:eitä, joita jaksavat kuunnella isommatkin lapset sekä aikuisten historiallisia romaaneja ja pohtimisen aihetta antavaa kuunneltavaa. Yllättäen vanhassa on vara parempi, eli vanhat tutut jutut veivät voiton uudemmista kuunneltavaa etsiessäni.
Pikkulapsiperheelle
Takapenkki hiljenee, kun 101 dalmatialaista (kirja + CD-levy) hyrähtää käyntiin. Reippaan kokoisesta kirjasta riittää pideltävää kahdellekin lapselle ja kuvat ovat isoja ja selkeitä, jopa oivaltavia. Kertojana on dalmatiankoira Pongo, joka on kyllästynyt poikamiesisäntänsä tapaan viettää päivänsä pianon ääressä säveltämässä. Isäntä yrittää säveltää rakkauslaulua, vaikkei hänellä ole edes tyttöystävää. Niinpä Pongo ryhtyy toimiin löytääkseen isännälle oikean rakkauden.
Elina Karjalaisen Uppo-Nalle on syvälle luotaavaa yksinäisyyden ja toisaalta ystävyyden kuvausta, myös hyljätyksi tulemisen tunteet tulevat hyvin esille. Iki-ihana Tytti Karjalainen on esittäjänä.
Milne, A. A.: Nalle Puh : lastenkuunnelma. Nalle Puh on esitettynä ehdottomasti toinen tarina kuin itse luettuna. Kun Matti Pellonpää ja Kari Väänänen pääsevät vauhtiin, vanha tarina muuttuu uudeksi, taide-elämykseksi. Jos radiosta keväällä tullut uusinta jäi kokematta, sen voi nyt lainata kirjastosta CD-levynä.
Valkoinen kameli : satukuunnelmia. Eri maiden kansansatuja sekä tunnettujen kirjailijoiden pieniä satuja kuunnelmamuodossa, ääni- ja musiikkitehosteineen, näyttelijöiden esittämänä. Ihmisten erilaisista piirteistä kerrotaan opettavaisten tarinoiden, usein eläinsatujen, kautta.
Juha Ruusuvuori: Topi Tarhakäärme ja ottopoika. Topi Tarhakäärme ja Leena Lehtisammakko ovat hankkineet itselleen ottolapsen, Timo Tapiirin, joka on monta kertaa isompi kuin ottovanhempansa. Tämä tuottaa tietenkin jos jonkinlaisia vaikeuksia, onneksi heillä on hyviä ystäviä ja sukulaisia apunaan.
Koululaisperheelle
Aapeli: Vinski ja Vinsentti. Vinski on pieni punapäinen poika, joka elelee 1900-luvun puolivälin kuvitteellisessa pikkukaupungissa Hömpstadissa. Vinski näyttää olevan yksinäinen poika – ei kerrota, miksi – eikö samanikäisiä kavereita ole vai eikö Vinski vain sovi joukkoon? Vinski ei näytä kuitenkaan kärsivän tästä yksinäisyydestä vaan hän keksii alinomaa uusia mielenkiinnon kohteita ja mielikuvitusjuttuja. Aapelin Vinski-kirjojen kuunnelmadramatisointien ensimmäisessä osassa Vinski keksii näkymättömyyspulverin ja tässä toisessa osassa hän löytää itselleen mielikuvituksellisen kaverin. Vinski-kirjat ovat kestäneet hyvin aikaa, ehkä Vinskin optimistisen mielenlaadun ja kirjojen hiljaisen huumorin takia.
Rudyard Kipling: Viidakkokirjat. Tiikeri Shere Khan on vähällä saada kiinni pienen pojan. Susiäiti pelastaa kuitenkin pojan ja kasvattaa hänet omien pentujensa joukossa omana lapsenaan. Poika saa nimen Mowgli – sammakko, koska hän on karvaton. Mowglin opettajina toimivat vanha äreä karhu sekä musta pantteri. Nämä opettavat hänelle viidakon lain sekä eri eläinten kieliä. Mowgli onkin tässä hyvin oppivainen sekä älykäs. Hänen ikuiseksi vihollisekseen jää tiikeri Shere Khan ja Mowgli tietää, että ennen pitkää hänen on kohdattava tiikeri uudelleen ja se tietää jomman kumman kuolemaa. Musta pantteri tietää myös, että Mowglin on vielä jonain päivänä palattava omiensa luo.
Jukka Parkkinen: Korppi ja korven veikot. Nuoret korpit Kalevi ja Kristian ovat olleet poissa kotoa kaksi vuotta. Kun he palaavat, maisema näyttää muuttuneen. Kestää pitkän aikaa ennen kuin korpit ymmärtävät, että heidän kotikorpeensa on pystytetty tykistöleiri. Luonnonolennot kärsivät melusta ja tykistötulesta, toisaalta ihmisiltä jää ruokaa yli korpeillekin. Pohdintaa ja mietiskelyä korpin tasolta.
Ritva Toivola: Kummitusjuna. Pieniä kauhukertomuksia mm. taksista, jota kuljettaa päätön mies. Nimen koko kirjalle on antanut ensimmäinen tarina.
Aikuisperheelle
Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita, ensimmäinen osa Nimettömät. Hilma Maria Perämäen ja Anna Sofia Ahlstedtin elämät kulkevat rinnakkain koko elämän mittaisen ajan. Samalla Enni Mustonen kirjasarjassaan ja äänikirjoissaan tulee kertoneeksi Suomen historiasta 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Hilman ja Annan lähtökohdat ovat erilaiset: Hilma on alun perin piika ja Anna pastorin tytär. Molemmat ovat syntyneet kuitenkin samana vuonna, 1877, ja molemmat toimivat tahoillaan naisen aseman ja Suomen aseman parantamiseksi ja heistä tulee ystävät. Tässä kirjasarjassa historia tulee lähelle ihmistä, kun se kerrotaan arkielämän tasolla.
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa. Risto Isomäen laajasta tuotannosta palkittu teos, joka on jälleen Japanin tsunamin jälkeen entistä ajankohtaisempi. Jäätiköntutkijat, arkeologit ja merentutkijat yhdistävät voimansa tässä palkitussa kirjassa. He yrittävät keksiä keinoja jäätiköiden sulamisen hidastamiseksi. Kirja pysäyttää miettimään, mitä ihmiskunnalla on edessään. Risto isomäki on kirjailija ja visionääri, joka on perehtynyt ilmastonmuutokseen ja mm. jäätiköiden sulamiseen, ja pyrkinyt kirjoillaan kiinnittämään ihmisten huomion näihin tärkeisiin seikkoihin.
Heli Laaksonen: Ratio Sulavoi. Heli Laaksonen on CD-levyllään olevinaan Radio Sulavoin toimittaja. Hän esittää runojaan sekä välillä syvällisiä ja välillä humoristisia ajatuksiaan, välillä on musiikkia ja muitakin esiintyjiä. Ohjelman tavoite: Saada äänimiehen ilme muuttumaan kerran lähetyksen aikana.
Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo. Sinikka Nopolan oivaltavia sattumuksia elämän varrelta tarhaikäisestä aikuiseksi. Nopolaa kuunnellessa tuntuu että joillekuille sattuu elämässä kaikenlaista enemmän kuin toisille tai sitten jotkut osaavat oivaltaa enemmän kuin toiset.
Pedersen, Jan: Linnut äänessä : 150 Pohjolan lintulajia äänineen. Erilainen lintukirja. Kirja ei sisällä erillistä CD:tä, vaan kirjassa on helppokäyttöinen äänilaite, josta saa kunkin linnun äänen kuuluville. Ääninäytteet voisivat olla ehkä vähän pidempiä, jotta tuntuma linnun ääneen syntyisi. Kirjan kuvat ovat isokokoisia ja korkeatasoisia, linnut hyvin tunnistettavia.
C-kasettien kuuntelijoille
Tolkien, J. R. R.: Hobitti eli Sinne ja takaisin. Niille, joilla autossa on kasettisoitin, voin suositella Hobitti-kasetteja. Hobitti on johdatus Taru sormusten herra -kirjasarjaan, joskaan ei yhtä väkivaltainen. Tämä soveltuu ehkä parhaiten nuorille. Joka pitää Hobittista, pitää varmasti myös Sormusten herrasta. Hobitti Bilbo Reppuli löytää vuorten uumenista taikasormuksen ja kummallisen olennon Klonkun, joka on elänyt vuoren alla olevassa järvessä kauan sormus aarteenaan. Tämä sormus johtaa hobitti Frodoon ja Sormuksen tarinaan. Tarinaan hyvästä ja pahasta, ikuisesta taistelusta, elämästä ja kuolemasta, ystävyydestä. Kirjassa annetaan hyviä neuvoja, mutta kun Frodo joutuu pahaan paikkaan, hän on unohtanut kaikki neuvot. Hän joutuu suoraan tuleen ja selviää kaikesta neuvokkuudellaan.
Pirjo Pearlman, Vantaan kaupunginkirjasto
Satunnaisen pyöräilijän kesäloma
Pyöräilykausi alkaa pakkasilla, jolloin helteessä ajoa voi treenata pyöräurheilija Saikansalon tavoin saunassa. Pentti Haanpään novellikokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä Saikansalo harjoitteli Etelä-Euroopassa järjestettävää kisaa varten, mutta harrastelijalle kuuman sään leiri on ennen kaikkea mainio syy saunoa päivittäin. Lisäksi huolletaan hankeen ruostumaan jäänyt kalusto Fred Milsonin Polkupyöräkirjan huolto-ohjeiden avulla. Myös Ilkka Järvimäen Pyöräilijän kunto-opas tulee tarpeeseen: kirjassa on treeniohjelmia ja kuntovinkkejä, jotka sopivat myös aloittelevalle pyöräilijälle. Hyvä peruskunto on tarpeen, että kesällä jaksaa pyöräillä naapurinkunnankin puolelle juhlimaan.
Loman koitettua huolettomalle tai työvuoden ahdistamalle sopii päämäärätön ajelu. Tätä suunnitelmaa toteutetaan Ron McLartyn romaanissa Polkupyörällä ajamisen taito. Päähenkilö Smithy Ide menettää vanhempansa ja kadottaa sisarensa. Hän hyppää pyörän selkään ja alkaa polkea halki Yhdysvaltojen. Ide on juopotteleva, ylipainoinen ihmisraunio, mutta sitkeä polkeminen kirkastaa mielen ja karistaa kilot. Romaanisankarin esimerkkiä kannattaa seurata: stressi ja huolet jäävät Suomessakin pyörätien varteen, eikä reittiä tarvitse etukäteen suunnitella.
Suunnitelmallinen lainaa erilaisia kirjastosta pyöräilykarttoja ennen retkeä. Esimerkiksi Fillariopas. Turun saaristo esittelee Turun saariston pyöräilyreittejä, ja Pyöräilyopas Vantaan luontoon taas Vantaan pyöräreittien varrella olevia luonnonnähtävyyksiä. Opas löytyy myös pdf-muodossa Vantaan Ympäristökeskuksen www-sivuilta. Rengasrikon sattuessa Lars Klintingin hilpeä kuvakirja Kassu korjaa polkupyörän neuvoo yksityiskohtaisesti, miten rengas paikataan. Kirja sopii myös tarakalla matkustaville lapsille taukoviihteeksi.
Jos helle tai sade estää retkeilyn, pyöräilyä voi harrastaa kotisohvalla. Kimmo Antilan toimittama Velomania! : pyörällä halki aikojen tutustuttaa kotimaisen pyöräilyn paikoin merkilliseenkin historiaan. Kalevi Lepon toimittama Suomalaisia polkupyörämerkkejä puolestaan esittelee ennen vuotta 1970 valmistettuja pyöräaarteita, joita voi joutessaan etsiä mummolan ladoista ja liitereistä kunnostettavaksi. Treenipäivän viimeistelevät viisi Oscar-ehdokkuutta saanut Fillarijengi -elokuva (1979), jossa aikuistuvat nuoret viettävät kesää pyöräillen ja tulevaisuuttaan pohtien, sekä toimittaja Matti Rämön matkakertomus Rengasrikkoja Saharassa : polkupyörällä Pakilasta Pohjois-Afrikkaan. Rämön kirja on mainio kurkistus matkan varrelle osuvien maiden yhteiskuntaan sekä pitkän matkan pyöräilyn riemuun ja hankaluuksiin.
Kovakuntoinen lukaisee vielä Jukka Pakkasen tiiviin ammattipyöräilyhistoriikin Raateleva nousu : johdatus ammattipyöräilyyn, jossa käydään läpi kilpapyöräilyn syntyhistoria, suuret etappiajot, klassikkokilpailut ja nimekkäimmät ajajat. Kirjan turvin lajia tuntematonkin voi hurahtaa 2.7. alkavaan Ranskan ympäriajoon. Sitä ennen on kuitenkin syytä jälleen lämmittää sauna ja huuhtoa hiki ja maantiepöly iholta.
Paula Niemi, Vantaan kaupunginkirjasto
Vantaan tunnuksia – Vantaa kirjallisuudessa 1.
Vantaalaisille tuttu oman kaupungin tunnuskuva on – paitsi lähiöt – liikenteeseen liittyvä : ennen Vantaanjoki, nykyään Kehä III, itä-länsi -jakautuneen kaupungin yhdistävä valtatie. Ja tietenkin Helsinki-Vantaan lentokenttä.
Vantaanjoki ja Vantaan historia ovat Vesa Haapalan innoittajia Vantaa-runokokoelmassaan vuodelta 2007. Teksti liikkuu nykyajasta keskiaikaan, siinä on eri kertojia: sistersiläinen, isä – miehen kokemuksia upeasti ilmaistuna. Blogissaan Haapala sanoo: ”Kirjoitan mieluusti paikoista, joissa olen tuskin ollut ja joita tunnen vain vähän. Onhan näitä, Vantaa, Rooma. Paikka on mielikuvituksen sija.”
Viime aikoina on yhdistetty Helsinkiä ja Vantaata. V. 2006 järjesti Kanneltalo Rajalla-runokilpailun, jolla etsittiin pääkaupunkiseutulaisten kokemuksia kotiseudustaan suhteessa naapurikaupunkeihin. 45 runoa julkaistiin antologiassa Kolmen kaupungin kainalosta . Antologiasta välittyy kauniisti kaupunkilaisten tunteet nopeasti muuttuvissa, rakkaissa ympäristöissä. Vantaanjoen merkityksestä kertoo Helena Heinosen runo:
Tule nyt
Tule autolla.
tule bussilla,
tule metrolla.
Parasta kuitenkin olisi
jos tulisit meloen Vantaata pitkin.
…
Mirja Anttola-Hakala taas on kirjoittanut antologiaan runon Kehä kolmosella. Susanna Sääskilahden runossa matkustetaan Helsingistä pois:
Ajan uni
Nukahdin usein Pasilassa,
heräsin vilja-aaltoihin,
monta maksamatonta matkaa.
…
Muutkin antologian runot tuntevat kaipuuta luontoon:
Nää stadit on niinku
joku ihmeen viljapelto:
tuhannet tähkäpäät huojuu
pitkin kartsoja ja toreja.
(Maiju Tawast)
Urbaanimpi Vantaa-kuva esiintyy Vesa Haapalan toisessa Vantaa-nimisessä runossa, joka on julkaistu Kuntarunosuoni-sivulla. Runo alkaa – kuinka ollakaan – Olen kehätie… Se pulppuaa kuin keväinen joki täynnä elementtejä, jotka jokainen vantaalainen tunnistaa sydän kurkussa hymyten mutta kuitenkin toiveikkaana: …olen aamu joka valaisee nämäkin pihat…Lue runo ja nauti.
Juha Nummisen dekkarissa Viimeiseen pisaraan (1987) poliisi järjestää jännittävän operaation Kehä III:sen ja Hämeenlinnantien risteyksen tienoilla: ”Kehätie on väkivaltaisesti tuhonnut reunoiltaan vanhan maaseutukulttuurin ja pullistanut sen tilalle massakulttuurin huoltoporrasketjun: pienteollisuutta, keskusvarastoja, huoltoasemia, voimalaitoksia, huonekaluhalleja…”
Maarit Mäkinen
Lauerma, Hannu: Pahuuden anatomia
Vankimielisairaalan ylilääkäri on todellinen pahuuden ammattilainen. Pahuuden ongelma kiinnostaa kaikkia meitä, jotka avuttomina ihmettelemme maailman menoa ja viimevuotisten joukkomurhien satunnaisten uhrien määrää. Uutiset kellarin pimeyteen vangituista lapsista ahdistavat meitä sietämättömästi ja panevat kysymään, mitä pahuus oikein on?
Lauerma tarkastelee ilmiötä laajasti yksilöllisen pahuuden ja joukkoliikkeiden lähtökohdista. Hänen näkökulmansa on ennenkaikkea biologinen ja lääketieteellinen, mutta hän kysyy myös, miksi nälänhädät, sodat ja autolla tappaminen kuuluvat ikään kuin pahuuden kategorian ulkopuolelle? Jumalan nimissä on tehty kauheimmat julmuudet maailman historiassa. Ja voimmeko aina ottaa sen puolustuskortin rakkaudettomasta lapsuudesta ja koulukiusaamisesta? Hyvän ja pahan arvostelmat riippuvat suuresti katsojasta niin että esim. sodan jälkeen voittajat ovat aina jaloja ja hävinneet hirviöitä.
Lauerma on deterministi, ihminen on luonnostaan väkivaltainen ja voitonhimoinen. Paha on ehdottomasti läsnä viihteen ja julkisuuden julkisuuden maailmassa. Siinä bisneksessä pyörivät kovat rahat ja siitä me kukin nautimme kotisohvallamme iltaisin kauneudella ja romantiikalla kuorrutettuna.
Pahuuden historia on tämän kirjan mielenkiintoisimpia lukuja. Siinä kerrotaan alan kuuluisuuksista ja tuntemattomammista paholaisista. Minua kiinnosti erityisesti kuvaus kartanolaisuudesta, omituisesta fundamentalistilahkosta, joka otti uskovien lapset pienenä hoteisiinsa ja mursi heidät jumalalle kelvollisiksi henkisen ja fyysisen väkivallan avulla. Liike vaikutti Suomessa usean vuosikymmenen ajan viranomaisten hiljaisella suostumuksella. eikä nykyeläjä voi olla ihmettelemättä, miten se oli mahdollista. Nyt keväällä aiheesta julkaistiin hieno kuvaus, Ulla Appelsinin Lapsuus lahkon vankina.
Marjatta Hemming