Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Näillä sanoilla alkaa Juha Vainion kappale Käyn ahon laitaa. Kappale on tehty jo v. 1979, mutta sen sanoma puhuttelee arjen oravanpyörässä juoksevan ihmisen tuntoja edelleen.
Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
mut’ minä nautin kesästä.
Mutta entäs jos loma ei tunnukaan lomalta? Perheellisellä voi olla vapaata töistä, mutta lapsiperheen arki iloineen ja kiukkuineen jatkuu silti lomallakin. Jos kesään tulee vielä ahdetuksi liikaa odotuksia ja suunnitelmia, voi siitä tulla yhtä suorittamista. Mikä avuksi? Tässä muutamia vinkkejä rennompaan perhe-elämään, jotta lomakin tuntuisi lomalta.
Psykoterapeutti Maaret Kallion Lujasti lempeä (WSOY)– kirja antaa hyvät eväät rennompaan ja armollisempaan elämään. Kallio on tuttu monista TV-ohjelmista ja HS:n Lujasti lempeä – blogista. Kirja jatkaa hänen tutuksi tulleella sujuvasanaisella ja saarnaamattomalla tyylillään.
Lujasti lempeä ei ole suurta elämämuutosta lupaileva self help – kirja. Se pistää lukijan pohtimaan oman elämänsä kipupisteitä tyrkyttämättä oikeita ratkaisuja. Jotta muutoksia tapahtuu, itselle pitää olla lempeä, mutta myös sopivasti vaativa. Kallio korostaa, että hyvinvointi perustuu omien rajojen ja elämän epätäydellisyyden hyväksymiseen:
Elämä on. Piste. Ei muuta, se vain on. Se ei ole aina mahtavaa, hyvää, onnellista, karmeaa, kärsimystä, mieletöntä, huikeaa, eikä kipeää – se vain on. Elämän ja ihmismielen virittäminen onnellisuuden ansaan tai myönteisyyden vaatimukseen taistelee voimakkaasti niiden perusluontoa vastaa.
Lomakin on vain elämää, joten turhat paineet on syytä heittää romukoppaan.
Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan, kun matkaa teen.
Tavalliseen lapsiperheen päivään mahtuu tunteita laidasta laitaan ja pinna kiristyy joskus niin vanhemmilta kuin lapsiltakin. Elina Kauppilan kirja Kamalan ihana päivä – lasten mindfulness (Viisas elämä, 2016) opettaa tärkeitä tunnetaitoja lapsille ja siinä ohessa myös aikuisille.
Kirja alkaa tarinalla Meinin ja hänen äitinsä päivästä, johon mahtuu monta lapsiperheille tuttua harmin aihetta: Meinille ei maistu aamiainen, pukeminenkin takkuaa jne. Hankalalta tuntuvat tilanteet ratkeavat kuitenkin leikin ja hyväksyvän läsnäolon keinoin. Päivästä tulee hyvä kiukkuineen kaikkineen.
Kirjan toinen osa koostuu harjoituksista, joilla läsnäoloa ja tunnetaitoja voi harjoitella yhdessä lapsen kanssa. Kehotietoisuutta, rauhoittumista, läsnäoloa ja havainnointia opettavat harjoitukset ovat helposti toteutettavia. Läsnäoloa voidaan harjoitella esimerkiksi tutkimalla ympäriltä löytyviä värejä tai kuuntelemalla ympäristön ääniä. Lapsen kiukkuinen olo voi puolestaan talttua, kun kiukku kuvitellaan eläimeksi, joka lähetetään pois.
Kauppilalta ilmestyy syksyllä toinen samaa aihetta käsittelevä kirja: Ihana perhe – tietoisen vanhemmuuden ABC (Viisas Elämä).
Kamalan ihana päivä -kirjaan sisältyy satuhieronta-harjoitus. Aiheeseen voi tutustua myös Sanna Tuovisen kirjassa Satuhieronta – läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa (WSOY, 2014).
Elämä tää on vain sattumalta saatua,
mutta stressin uhrina ois synti kaatua.
Parisuhdekin voi olla koetuksella, kun lomalla ollaan tiiviimmin yhdessä kuin arkena. Janna Rantalan kirja Parintaju – parisuhde lapsiperheessä selvittää, miten parisuhteen dynamiikka toimii. Kirjan lukeminen auttaa kehittämään omaa parintajua, eli kykyä nähdä parisuhteen toistuvia vuorovaikutuskuvioita, omaa osuutta niiden syntymisessä sekä tilanteen vaikutusta lapseen:
Parintajuinen suhde suostuu sisältämään osan siitä, mihin minä en tässä elämässä riitä. Mitä kaikkea suhteemme on, vaikka minä en ole tai sinä et ole? Mitä suhteemme voi antaa anteeksi, vaikka minä en voi? Mihin kaikkeen olen pystynyt suhteemme kautta, mutta yksin en?
Kannattaa tutustua myös Sami Minkkisen kirjaan Havaintoja parisuhteesta (Kosmos, 2016), joka kuvaa hauskasti ja osuvasti parisuhdearkea. Kirja perustuu samannimiseen blogiin.
Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua,
siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua.
Kaunokirjallisuuden lukeminen tekee tunnetusti hyvää. Näissä kirjoissa on ajatuksia ja pohdittavaa kenelle tahansa hyvästä kirjallisuudesta nauttivalle, mutta perheellisille ne voivat tarjota myös vertaistukea:
Inga Röning: Hippiäinen (Tammi, 2015) ja Unisammakko (Tammi, 2016)
Hippiäinen on hilpeä raskausajan romaani esikoistaan odottavasta Kreetasta. Unisammakossa tarina jatkuu vauva-arjen parissa. Kummatkin romaanit tarjoavat hauskaa ja koskettavaa vertaistukea.
Ina Westman: Syliin (Kosmos 2016)
Episodiromaanissa käsitellään naisen elämän kulmakiviä: lapsen odotusta, synnytystä, parisuhdetta sekä perheen ja työn välillä tasapainoilua. Tarinat kertovat siitä, kun kaikki ei sujukaan niin kuin on odotettu.
Elina Loisa: Rajantakaiset (Tammi, 2016)
Salome ja Leo olivat joskus erottamattomat, mutta nyt perheenisä on sulkeutunut kellariin tietokoneen ääreen ja sulautunut osaksi pelimaailmaa. Äiti pyörittää lapsiperheen arkea yläkerrassa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miten tähän on päädytty?
Vesa Haapala: Karhunkivi (Otava, 2016)
Varhaisteini-ikäinen poika oireilee ja perheen voimat ovat loppumassa. Samalla Vantaan kaupunki säästää erityisopetuksesta, ja isä käy taistoon virkamieskoneistoa vastaan. Neuvoton isä pakenee kesämökkitontille, jota hän raivaa rakennusprojektia varten. Vahvasti tästä ajasta kertova romaani on vantaalaisen Vesa Haapalan esikoisromaani. Haapala on tullut aiemmin tunnetuksi runoilijana.
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (WSOY, 2015)
Kirjailijan mukaan romaani on saanut alkunsa kolmesta kysymyksestä: ”Mitä tapahtuu vanhemmalle, jonka lapsi tekee jotain pahaa? Mitä tapahtuu meille kaikille, jos emme reagoi ilmastonmuutokseen ajoissa? Miten voimme säilyttää uskon siihen, että maailmaa voi muuttaa?”
Petri Vartiainen: Isäasentoja (Otava, 2014)
Novellien ja esseiden välimaastossa liikkuva esikoisteos käsittelee sitä, millaista on olla mies ja isä nykypäivän perheessä.
Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Himaset – Kaikki kotona? (Otava, 2015)
Himaset-sarjakuva kuvaa lapsiperheen arkea hulvattomasti ja usein hyvin todenmukaisesti. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi siskokset Emmi ja Elina.
Rick Kirkman & Jerry Scott: Täytyykö minun taas huutaa?! (Egmont, 2015)
Jo vuodesta 1990 asti julkaistu Baby Blues-sarjakuva kertoo humoristisesti kotiäidin, kolmen lapsen ja töissä käyvän isän arjesta.
Adam Mansbach ja Owen Brozman (kuvitus): Nyt vittu syö (Into, 2015) ja Nyt vittu nukkumaan (Into, 2012)
Armottoman rehellistä huumoria useimmille vanhemmille tutuista ongelmista.
Hyvää ja rentouttavaa lomaa kaikille!
Vain suvituulen minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.
p.s. Tämän artikkelin väliotsikot on lainattu Käyn ahon laitaa -kappaleesta. Sanat ja nuotit löytyvät esimerkiksi kokoelmasta Hits – kesän parhaat (F-kustannus, 2009).
Ei ole poikkeuksellista, että Joel Haahtelan romaanissa etsitään enemmän tai vähemmän pakkomielteisesti toista ihmistä; jotakuta kauan sitten kadonnutta tai jotakuta, jota ei oikeastaan tunneta lainkaan. Näin myös hänen uusimmassa romaanissaan Katoamispiste.