Ruoki päätäsi – neljä näkökulmaa kirjallisuuteen. Tietokirjallisuus.

 

Tapahtumasarjan “Ruoki päätäsi – neljä näkökulmaa kirjallisuuteen” neljännessä osassa puhutaan avaruudesta. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ja kirjailija J. Pekka Mäkelä keskustelevat Vantaalla Tikkurilan kirjastossa 5.10.2010, aiheinaan mm. kirjailijan työ, kirjoittaminen, luonnontieteet, humanistiset tieteet, monialainen luova työskentely, renessanssi-ihmiset. Kohtaamisessa mainitaan Valtaojan teos Kotona maailmankaikkeudessa sekä Kari Enqvistin kirja Suhteellisuusteoriaa runoilijoille.

Esko Valtaoja on Turun yliopiston avaruustähtitieteen professori ja tunnettu tieteen popularisoija. Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa -tietokirja voitti Suomen Kirjasäätiön jakaman vuoden 2002 Tieto Finlandia -palkinnon. Vuonna 2008 hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

J. Pekka Mäkelä kuuluu uuden suomalaisen science fiction -kirjallisuuden kärkikaartiin. Hän on ehtinyt tähän mennessä julkaista neljä romaania, tietokirjoja sekä suuren määrän suomennoksia. Mäkelän viimeisin romaani Karsta (2009) kertoo ihmiskunnan ja Aurinkokunnan muiden rotujen välisen sodan jälkeisestä ajasta. Mäkelä tunnetaan myös musiikin monitoimimiehenä ja toimittajana.

Katso myös:

Ruoki päätäsi – neljä näkökulmaa kirjallisuuteen. Tietokirjallisuus. Osa 2

Ruoki päätäsi – neljä näkökulmaa kirjallisuuteen. Tietokirjallisuus. Osa 3

Haahtela, Joel: Katoamispiste

Ei ole poikkeuksellista, että Joel Haahtelan romaanissa etsitään enemmän tai vähemmän pakkomielteisesti toista ihmistä; jotakuta kauan sitten kadonnutta tai jotakuta, jota ei oikeastaan tunneta lainkaan. Näin myös hänen uusimmassa romaanissaan Katoamispiste.

Kirjassa suomalainen mies tapaa kadulla ranskalaisen naisen, joka on saapunut Helsinkiin etsimään kadonnutta puolisoaan. Kadonneen puolison kohtalo näyttää liittyvän tavalla tai toisella kirjailija Raija Siekkiseen, joka kuoli tapaturmaisesti tulipalossa vuonna 2004. Mies päättää auttaa naista etsinnöissä, mutta seuraavana päivänä nainen on lähtenyt hotellistaan. Mies päätyy selvittelemään arvoitusta itsekseen, ja hän uppoaa syvälle kuolleen kirjailijan maailmaa. Hän lukee kirjailijan kirjat, penkoo kirjailijaan liittyviä aineistoja arkistoissa, matkustaa kirjailijan kotikaupunkiin Kotkaan, tapaa kirjailijan ystäviä ja soutaa lokakuista säätä uhmaten kirjailijan saaristomökille.

Katoamispiste on kirja, jossa kirjailija Joel Haahtela tekee kirjailija Raija Siekkisen elämästä taidetta, vieläpä oikein hienoa sellaista. Kirjan päähenkilö pohtii kuolleen kirjailijan elämään uppoutumista näin: ”Ehkä tiedostin myös rikoksen omahyväisen puolen, haluan ottaa haltuun jotain toiselle kuuluvaa, omia sen osaksi itseäni ennen kuin kukaan muu ehtii, kuten kaikki elämävarkaat ennen minua. Tai ehkä rikos oli käsitteenä hieman suhteeton; olinhan anastamassa jo kertaalleen elettyä elämää, jotain mitä ei enää ollut.” Mitä Siekkinen olisi sanonut? Olisiko hän syyttänyt Haahtelaa elämävarkaaksi? Vai olisiko hän ollut imarreltu?

Oli niin tai näin, Katoamispiste on romaani, joka sopii kaikille hieman eksyneille ja melankolisille, sellaisille, jotka eivät vaadi kirjalta vauhdikkaita juonenkäänteistä eivätkä pety vaikkei lopussa mitään valtavaa löydykään.

Katariina Ervasti

>Hae HelMet-kirjastosta

Andersson, Claes: Jokainen sydämeni lyönti

Häkellyttävän monialaisen Claes Anderssonin elämästä riittäisi aineksia vaikka useampiinkin muistelmiin ja elämäkertoihin: hänet tunnetaan paitsi vasemmistopoliitikkona ja lääkärinä myös muusikkona, runoilijana ja kirjailijana. Viime syksynä julkaistu Jokainen sydämeni lyönti piirtää sykäyksenomaisten tuokiokuvien kautta hurmaavan kokonaiskuvan lahjakkaasta ja monipuolisesta ihmisestä.

Jokainen sydämeni lyönti ei ole poliittinen muistelmateos – suoraa politiikan kommentointia siinä on jopa huomiota herättävän vähän. Muista rooleistaan Andersson sen sijaan kertoo auliisti, mutta kuvauksen pääpaino on koko ajan vahvasti yksityiselämän, ihmissuhteiden ja yksilön henkilökohtaisen kokemusmaailman puolella. Heti muistelmiensa alussa Andersson herättelee lukijaansa kyseenalaistamaan subjektiivisen kerronnan todenpitävyyttä: kuinka tarkasti menneitä tapahtumia muistelevan kertojan muisti toimii, ja ovatko muiden ihmisten näkemykset samoista tapahtumista kenties hyvinkin erilaisia?

Anderssonin ääni on lämmin, viisas ja rehellinen. Nuoren Claes Anderssonin sekalaisiin toilauksiin seitsemänkymppinen kertoja suhtautuu lempeällä huumorilla, joka parhaimmillaan saa lukijankin nauramaan ääneen. Andersson ei peittele inhimillisiä heikkouksiaan, vaan kirjoittaa avoimesti esimerkiksi peliriippuvuudestaan. Heikkoudet, virheet ja ongelmat ovat olennainen osa inhimillistä kokemuspalettia, ja on arvokasta, että niitä voidaan käsitellä julkisesti myös ilman sensaatiohakuisuutta.

Anderssonin muistelmat sopivat sekä nopeiden että viipyilevien lukunautintojen ystäville. Jokainen sydämeni lyönti on oivallista luettavaa niin ihmisyyden peruskysymyksiä ilokseen pohtivalle lomalaiselle kuin kiireiselle kesätyöläisellekin. Anderssonin teksti vie mukanaan, ja lukijan tekee helposti mieli ahmaista koko kirja kerralla. Lyhyistä luvuista rakentuva teos pitää kuitenkin lukijan otteessaan myös silloin, kun lukuaika jakautuu kahvitauon mittaisiin pätkiin. Jos aiot tänä kesänä lukea vain yhden kirjan, lue tämä!

Tarja Pyyaho

>Hae HelMet-kirjastosta