Hirvonen, Elina: Kauimpana kuolemasta

Elina Hirvosen esikoisteos ”Että hän muistaisi saman” oli muutama vuosi sitten Finlandia-ehdokkaana. Se käännettiin englanniksi ja maailman ehkä arvostetuin kirjallisuusfoorumi New York Times Review of Books ylisti sen herkkyyttä ja voimaa.

Uudessa kirjassa ollaan Afrikassa, Sambiassa, jossa suomalainen kaikkeen pettynyt kehitystyöntekijä Paul tapaa Estherin. Kummallakin on pitkä tarina takanaan. Paul on elänyt afrikkalaisen lapsuuden. Hän on kadot-tanut rakastettunsa, lapsensa ja elämänhalunsa, ja tullut tänne kuolemaan. Esther on hienosti menestynyt YK:n työntekijä, jonka auto-onnettomuudessa lähes kuollut rakastettu viruu koomassa kaukana englantilaisessa sairaalassa.

Kirja kertoo elämän hauraudesta. Kuolema on oikeasti läsnä koko ajan, vaikkemme huomaa tai ettei se ole aina siellä, missä luulemme sen vaanivan. Se on ottanut paikkansa yhteiskunnan rakenteissa ja ihmisten mielissä. Kirjailija kuvaa raakaa, väkivaltaista pornobisnestä samalla kylmällä tarkkuudella kuin vaikkapa Sofi Oksanen ja Joyce Carol Oates, mutta hänen käyttämänsä kieli ja metaforat ovat äärettömän kauniita, kuin runoa.

”Tästä maailmasta ei koskaan tule mitään, jos aikuinen mies voi tässä tilanteessa hymyillä kuin olisi voittanut sodan.” Näin ajattelee, Bessy, jonka ruumiin ja sielun omistavat pahat voimat, oikeat ja kuvitellut. Synkistä asioista kutoutuu kirjan loppua kohden levollisen kaunis, toivon ja rakkauden täyteinen odotus ja uusien mahdollisuuksien avautuminen.

Marjatta Hemming

>Hae HelMet-kirjastosta

Haahtela, Joel: Katoamispiste

Ei ole poikkeuksellista, että Joel Haahtelan romaanissa etsitään enemmän tai vähemmän pakkomielteisesti toista ihmistä; jotakuta kauan sitten kadonnutta tai jotakuta, jota ei oikeastaan tunneta lainkaan. Näin myös hänen uusimmassa romaanissaan Katoamispiste.

Kirjassa suomalainen mies tapaa kadulla ranskalaisen naisen, joka on saapunut Helsinkiin etsimään kadonnutta puolisoaan. Kadonneen puolison kohtalo näyttää liittyvän tavalla tai toisella kirjailija Raija Siekkiseen, joka kuoli tapaturmaisesti tulipalossa vuonna 2004. Mies päättää auttaa naista etsinnöissä, mutta seuraavana päivänä nainen on lähtenyt hotellistaan. Mies päätyy selvittelemään arvoitusta itsekseen, ja hän uppoaa syvälle kuolleen kirjailijan maailmaa. Hän lukee kirjailijan kirjat, penkoo kirjailijaan liittyviä aineistoja arkistoissa, matkustaa kirjailijan kotikaupunkiin Kotkaan, tapaa kirjailijan ystäviä ja soutaa lokakuista säätä uhmaten kirjailijan saaristomökille.

Katoamispiste on kirja, jossa kirjailija Joel Haahtela tekee kirjailija Raija Siekkisen elämästä taidetta, vieläpä oikein hienoa sellaista. Kirjan päähenkilö pohtii kuolleen kirjailijan elämään uppoutumista näin: ”Ehkä tiedostin myös rikoksen omahyväisen puolen, haluan ottaa haltuun jotain toiselle kuuluvaa, omia sen osaksi itseäni ennen kuin kukaan muu ehtii, kuten kaikki elämävarkaat ennen minua. Tai ehkä rikos oli käsitteenä hieman suhteeton; olinhan anastamassa jo kertaalleen elettyä elämää, jotain mitä ei enää ollut.” Mitä Siekkinen olisi sanonut? Olisiko hän syyttänyt Haahtelaa elämävarkaaksi? Vai olisiko hän ollut imarreltu?

Oli niin tai näin, Katoamispiste on romaani, joka sopii kaikille hieman eksyneille ja melankolisille, sellaisille, jotka eivät vaadi kirjalta vauhdikkaita juonenkäänteistä eivätkä pety vaikkei lopussa mitään valtavaa löydykään.

Katariina Ervasti

>Hae HelMet-kirjastosta

Ragde, Anne B.: Berliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt

Norjalaisen Anne B. Ragden Neshovin sikatilasta kertova sukutarina on viime vuosien suosituimpia kirjasarjoja Pohjoismaissa. Kevättalvella 2010 Ylen FST5-kanavalla näytettiin kirjoihin perustuva 8-osainen draamasarja.

Kirjasarjan ensimmäinen osa on nimeltään Berliininpoppelit. Neshovin tilalla Trondheimin lähellä asuvat emäntä Anna, hänen aviomiehensä ja poikansa Tor. Joulukiireiden keskellä Anna saa sydänkohtauksen, vaipuu koomaan ja kuolee. Kuolinvuoteen äärelle kutsutaan perheen kaksi poikaa, jotka eivät vuosikausiin ole olleet missään tekemisissä kotitalonsa tai siellä asuvien ihmisten kanssa. Toinen pojista, Margido, pitää pientä hautaustoimistoa läheisessä pikkukaupungissa ja Erlend toimii sisustussuunnittelijana Kööpenhaminassa. Margido on naimaton, Erlend elää onnellisessa homosuhteessa Krumme-nimisen kumppanin kanssa. Tor on koko elämänsä asunut ja tehnyt työtä kotonaan; sikatila antaa hänelle niukan elannon. Torilla on lyhyestä nuoruudensuhteesta syntynyt aikuinen tytär Torunn, jonka hän on tavannut vain kerran. Nyt Torunn kutsutaan Oslosta katsomaan isoäitiään ennen tämän poismenoa.

Äidin kuoleman jälkeen paljastuu vaiettuja salaisuuksia. Paikalle saapuneiden veljesten on kohdattava maailmojensa ja toistensa erilaisuus. Maaseudun ja kaupungin, kulttuurien ja sukupolvien välisiä eroavuuksia Ragde kuvaa lempeästi mutta tarkkasilmäisesti

Erakkoravuissa, kirjasarjan toisessa osassa, keskiöön nousee Torunn, joka vasta nyt tutustuu isäänsä ja lähisukuunsa. Kaikkien perheenjäsenten elämät ovat joutuneet muutostilaan, niin myös Torunnin, jonka on tehtävä vaikeita valintoja.

Vihreät niityt on sarjan kolmas ja viimeinen osa. Siinä Torunn hoitaa sikatilaa ja ”isoisäänsä”. Erlend ja Krumme valmistautuvat vanhemmuuteen Kööpenhaminassa. Margido uudistaa hautaustoimistoaan ja nauttii uudesta saunastaan.

Anne B. Ragde luo kirjoissaan todentuntuisen, arkisen mutta lämpimän ja inhimillisen maailman. Huumori on vähäeleistä ja synkänpuoleista. Kesälukemisena verratonta; helppoa, mutta ei tyhjänpäiväistä. Ja jos ensimmäinen osa imaisee mukaansa voi lukunautintoa jatkaa vielä kahden kirjan verran.

Marju Tapaninen

>Hae HelMet-kirjastosta