Photo by Pascal Maramis CC BY 2.0

Taiteen kielellä voi tuoda esiin asioita, joihin arkikieli ei ylety. Runoihin voi latautua merkityksiä, joista edes runon kirjoittaja ei ole tietoinen. Runot avautuvat yhä uusiin tulkintoihin eri ihmisten lukukokemuksina. Runot soveltuvat siten erityisen hyvin kirjallisuusterapian materiaaliksi. Runoterapia puolestaan määritellään kirjallisuusterapian ainutlaatuiseksi lajiksi, joka hyödyntää metaforaa ja kuvakieltä sekä rytmiä ja muita runon keinoja.

Runoterapian historiasta

Runoja on käytetty parantamiseen jo ihmiskunnan historian varhaisista vaiheista asti. Yhdysvalloissa toimivan yhdistyksen National Association of Poetry Therapy sivuilla kerrotaan, että jo shamaanit ja noidat lukivat aikoinaan loitsuja ihmisten parantamiseksi. Muinaisessa Egyptissä tehtiin papyrukselle kirjoitetuista sanoista liuos, jota potilas pystyi nielemään. Siten runon arveltiin vaikuttavan nopeammin, aineellisen lääkkeen tavoin. Roomalainen, ensimmäisellä vuosisadalla elänyt Soranus määräsi maanisille potilaille lääkkeiksi tragedioita ja masentuneille komedioita.

Nykyaikainen runoterapia on lähtöisin Yhdysvasvalloista. Yksi edellä mainitun yhdistyksen perustajajäsenistä on psykiatri ja runoterapian pioneeri Jack Leedy. Hän otti käyttöön termin poetry therapy.

Suomessakin on  pitkäaikaista kokemusta runojen käytöstä kirjallisuusterapiassa. Juhani Ihanus, kirjallisuusterapian merkittävä uranuurtaja Suomessa, mainitsee artikkelissaan Sanat, että hoitaisimme: kirjallisuusterapia ja kertomukset, runoterapiaryhmien alkaneen vuonna 1978 Jack Leedyn kirjoituksiin  tutustuneen Eeva-Riitta Hoaglandin vetäminä Helsingissä, Alppilan mielenterveystoimistossa.

Kun luemme runoutta

Runo leikkii kuvallisuudella, jolloin runon viestit muuttuvat tulkinnanvaraisiksi. Kirjallisuusterapian yhteydessä jokainen tulkitsee symboleita omista lähtökohdistaan. Runojen älyllinen analysointi voi tuottaa mielihyvää, mutta silloin voivat omat tunnot jäädä taka-alalle ja runo ei toimi sielun lääkkeenä. Kun runoja lähestyy tunteen ja intuition avulla, symbolit saattavat avata portin sisäiseen maailmaan ja nostaa esiin asioita tiedostamattomasta. Runon säkeiden voi antaa kaikua sisällään ja tunnustella kaikessa rauhassa mitä ajatuksia ne herättävät.

Symbolit ja metaforat kuuluvat myös arkikielenkäyttöön, mutta runoilijat yhdistelevät sanoja tavanomaisesta poikkeavalla, tuoreella tavalla. Metafora tarkoittaa kahden asian rinnastamista ilman kuin-sanaa. Metafora sanoittaa usein ennen kokematonta ja ainutlaatuista tunnetta. Kuvallisuus, joka luo osuvia yhteyksiä sanojen ja asioiden välille, on yksi terapeuttisesti toimivan runon piirteistä. 

Runouden symboliikka voi olla yleistä tai yksityistä. Symbolisanakirjoista tai kulttuuristamme yleensä löytyy avaimia symbolien tulkitsemiseen, mutta runoilijat voivat käyttää teoksesta toiseen symboleita, joilla he ilmaisevat omaan maailmaansa liittyviä asioita. 

Runon rytmi ilahduttaa lukijaa. Rytmin aistii parhaiten kun runon lukee ääneen. Kaikissa runoissa on rytmi – joissakin se on säännöllinen ja toisissa vapaa. Rytmi kutsuu mukaan, tarttuu mieleen ja hurmaa. Se kutsuu tanssiin ja liikkeeseen, kehon aistimuksiin. Runon rytmi voi muistuttaa rauhallista kävelyä keväisessä luonnossa. Keinuva rytmi voi viedä lapsuuden kesään ja puistoon, jossa valo siilautuu lehvistön läpi sinne missä hiukset liehuen nautimme keinumisen hurmasta.

Kirjallisuuden dosentti Siru Kainulainen nostaa teoksessaan Runon tuntu esiin kysymyksen siitä miten ja miltä runot tuntuvat. Kainulainen kirjoittaa runon tuntutilasta, jolla hän tarkoittaa lukemisen vuorovaikutusta, jota rytmi havainnollistaa ja korostaa.

”Tekstin tuntu eli se, miltä runo näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa, tihentyy kielen liikkeessä, jota lukija aistii ja havainnoi lukemisen kuluessa” (Kainulainen 2015, 22).

Parantava runo

Mistä sitten voi löytää itseään puhuttelevia runoja? Kirjastojen kokoelmissa on laaja valikoima uutta ja vanhempaa runoutta. Erilaiset antologiat tarjoavat maistiaisia useilta runoilijoilta ja auttavat löytämään omia mieltymyksiä vastaavia runoilijoita. Yksi uusimmista antologioista on Jenni Haukion toimittama Katso pohjoista taivasta (Otava, 2017). Haukio on valinnut teokseen runoja, jotka ovat syvästi puhutelleet suomalaisia lukijoita. Hän mainitsee teoksen olevan kunnian- ja rakkaudenosoitus suomalaiselle runoudelle Aleksis Kivestä nykypäivään.

Suomalaisille lukijoille rakkaita runoja löytyy myös Satu Koskimiehen toimittamasta antologiasta Tämän runon haluaisin kuulla : kaikkien aikojen rakastetuimmat (Tammi 2014).

Hieman vanhempi antologia on Aino Immelin, Outi Melénin ja Leena Sippolan toimittama Parantava runo (Tammi 1982). Teokseen on koottu runoterapian suomalaisten pioneereiden hyväksi havaitsemia runoja.

Lainaan tähän yhden runon omalta suosikkirunoilijaltani, Lassi Nummelta:

Kun saavumme tähän hetkeen

Kaikki virtaa poispäin. Kaikki virtaa pois.
Kun saavumme tähän hetkeen
pysähdymme, ja katso:
kaikki virtaa tähän hetkeen. Mikään ei pois.
Joen pinta heijastuu
kaikki. Puut ja pylväät, vuodet, kasvot
kaikki rakkaus
ja tämän hetken. Ja runsaat silmut, kevään suuri valo.

Pidän siitä miten runossa korostuu elämän hetkellisyys ja hetkessä eläminen. Runossa pysähdytään tunnustelemaan hetkeä, jossa on läsnä kaikki. Viimeinen säe on toivoa antava ja muistuttaa siitä, että elämä jatkuu, tulee kevät ja kesä. Silmut avautuvat ja luonto puhkeaa kukkaan. Runo puhuttelee minua juuri tässä hetkessä.

Tässä vain muutamia esimerkkejä, joiden avulla pääsee alkuun. Kirjaston runohyllyn äärellä kannattaa viipyä selailemassa eri runoilijoiden teoksia. Suuresta valikoimasta jokainen löytää itseään puhuttelevia runoja.

Kun kirjoitamme runoa

Runon kirjoittamiseen voi olla korkea kynnys. Kynnystä voi madaltaa asettamalla tavoitteeksi omien tunteiden ilmaisemisen – ei korkean taiteellisen laadun. Voi antaa itselleen luvan ilmaisuun, jossa ei ole sääntöjä tai kahleita – eikä myöskään virheitä. Voi lentää sanojen siivin, liihotella unelmien ja tunnelmien avaruudessa, sukeltaa elämän syvillä vesillä.

Terapeuttisen tekstin ja taiteellisen tekstin välillä oleva raja on usein hiuksen hieno tai sitä ei ole ollenkaan. Suurin ero on kirjoittamisen tavoitteissa, sillä terapeuttisen tekstin tavoite ei ole taiteellisesti korkeatasoinen teksti. Arkiset ja kuluneetkin metaforat voivat paljastaa kirjoittajalle jotakin tärkeää omasta elämästä ja itsestä – jotakin mikä on ollut kätkettyä, mutta jonka runon kuvallisuus tuo päivänvaloon. Aiheetkin voivat olla arkisia.

Jos kirjoittaminen ei tunnu heti sujuvan, kokeile Julia Cameronin kehittämää, luovuutta herättelevää harjoitusta, joka tunnetaan nimellä aamusivut: kirjoita heti herättyäsi käsin tajunnavirtatekstiä kolme sivua. Toista harjoitus samanlaisena jokaisena aamuna. Kirjoittamiselle kannattaa varata aika aamurutiinien joukkoon, koska kiireessä kirjoittaminen helposti jää tekemättä.

Aamusivuja ei ole tarkoitus lukea itse tai antaa muille luettavaksi. Harjoituksen tarkoitus on vapauttaa luovuutta ja toisaalta purkaa paperille kuormittavia ajatuksia tai tunteita. Käsin kirjoittaminen on tärkeää, sillä siten syntyy helpommin yhteys alitajuntaan.

Muutamia vinkkejä teille, jotka haluatte löytää runoilemalla helpotusta arkeen tai vain yksinkertaisesti päästä nauttimaan luovan kirjoittamisen ilosta pitkän tauon jälkeen.

1. Anna tunteen ja tajunnanvirran johdattaa kynääsi. Kutsu sisälläsi olevia sanoja kuin arkoja eläimiä metsän kätköistä. Voit yllättyä siitä, mitä kaikkea mieleesi kumpuaa.
2. Osta muistikirja ja lähde kävelemään luontoon. Istu välillä puistonpenkille ja kirjaa ylös mieleesi tulevia tunnelmia, näkemääsi maisemaa tai luonnonilmiöitä.
3. Kirjoita kaupunkimaisemasta. Katso ympärillesi, mitä näet ja mitä ääniä kuulet. Miltä aamu torilla tuoksuu? Älä välitä tässä vaiheessa siitä, miten sanat asettuvat paperille, voit myöhemmin kirjoittaa tekstin puhtaaksi ja järjestellä säkeitä.
4. Merkitse yliviivaustussilla kiinnostavia sanoja aikakauslehdestä tai sanomalehdestä. Muokaa sanoista runo järjestelemällä sanat sopivasti ja lisäämällä löydettyjen sanojen siteeksi sopivia sanoja.
5. Ryhdy flarffaajaksi. Hae googlesta aineistoa mahdollisimman epätavallisilla hakusanoilla. Yhdistele hakutuloksen sanoista runoja leikkaamalla, liittämällä ja järjestelemällä sanoja.
6. Kokeile taiteidenvälisyyttä. Katsele taideteoksia esimerkiksi taidemuseoiden sivuilta. Kun koronaepidemia on ohi ja taidemuseot aukaisevat ovensa, voit tietysti mennä taidenäyttelyyn. Kun löydät puhuttelevan teoksen, muokkaa ajatuksesi ja tunnelmasi runomuotoon. Mitä teoksessa näkyy? Mikä herätti kiinnostuksesi? Anna mielikuvituksen viedä sinut taideteoksen maailmaan.
7. Kuuntele musiikkia ja eläydy sen maailmaan. Anna mielikuvien virrata mieleesi ja kirjoita tunnelmasi runomuotoon.
8. Lue eri runoilijoiden teoksia. Muiden runot voivat saada sanat virtaamaan mieleesi tai voit löytää uusia keinoja ilmaista itseäsi jäljittelemällä muiden tyyliä.
9. Luovu ajatuksesta, että sinun on tuotettava hiottuja ja esteettisesti laadukkaita runoja, sillä se häiritsee kirjoittamisprosessia. 
10. Jos sinulla on tavoitteita kehittää runoilijan taitojasi, kirjoita runoistasi uusia versioita.

LÄHTEITÄ JA SELITYKSIÄ

Tieteen termipankki määrittelee flarfin seuraavasti: ” Runouden laji, jossa hakusanojen avulla etsitään internetistä runoiksi editoitavaa materiaalia.”

Tietoa runoudesta ja vinkkejä kirjoittajille Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen kirjoituskurssilla.

Ihanus, J. 2009. Sanat että hoitaisimme. Kirjallisuusterapia ja kertomukset. Teoksessa J. Ihanus (toim.) Sanat että hoitaisimme. Terapeuttinen kirjoittaminen. Helsinki: Duodecim.

Kainulainen, S. 2016. Runon tuntu. Helsinki: Poesia.

Mäki, S., Linnainmaa, T. (toim.) 2008. Hoivasanat. Opas kirjallisuusterapiaan. Helsinki: Duodecim.

Nummi, L. 2012. Runot 1996-2007. Kaikki elämän valo. Helsingissä: Otava.