Artikkelit

Kirjoja yksinäisyydestä

Ei kommentteja

Suosittelen tässä listauksessa muutamia erilaisia tarinoita, joissa käsitellään yksinäisyyttä.

Kaunokirjallisuutta pimeneviin iltoihin

Robert Nevillen ajaton ja apocalyptinen tarina (I am legend, 1954) sopii aikaamme erinomaisesti. Nevillen tarinan kautta on mahdollista peilata omia vaikeita tunteitaan korona-aikana. Tarinan loppu on erityisen kiinnostava yhteiskunnan ja myös ihmisyyden kannalta. Vaikka meidän maailmamme ei ole Nevillen maailman kaltainen, peilipintaa omaan yhteiskuntaamme löytyy kiinnostavalla tavalla. Kyan tarina (Suon villi laulu, 2020) puolestaan sijoittuu Pohjois-Carolinan rämeille, se on erityisen hyvä kuvaus yksinäisyydestä. Kya on täysin syrjäytynyt yhteiskunnasta, hänen tarinansa on koskettava selviytymiskertomus melko äärimmäisistä olosuhteista.

Missy Carmichaelin rakkaustarina (2020) ei nimestään huolimatta ole imelää viihdettä, se ei itseasiassa ole viihdettä lainkaan, vaan elämänmakuinen ja koskettava kertomus erään naisen yksinäisyydestä ja siitä pois pääsemisestä. Missy jää helposti asumaan lukijan sydämeen, hieman samalla tavalla kuin Ove omassa tarinassaan (Mies joka rakasti järjestystä, 2013). Oven tarina onnistuu samalla kertaa naurattamaan ja itkettämään. Tarina myös yllättää lukijan, sillä siinä on kerroksia kuin sipulissa.

Tsukuru Tazakin tarinassa (Värittömän miehen vaelllusvuodet, 2014) Tsukuru ui syvissä vesissä. Tarinassa käsitellään ulkopuolisuuden kokemusta ja ystävyyssuhteiden katkeamista. Yksinäinen Tsukuru lähtee selvittämään mitä menneisyydessä oikein tapahtui ja koettaa samalla löytää itsensä. Tsukurun matka vie hänet Japanista aina Hämeenlinnaan asti. Tarina on vahva osoitus siitä, miten kivuliaita menneisyyden selvittämättömät asiat voivat ihmiselle olla ja toisaalta siitä, miten merkittävää yksinäiselle on läheisen ihmisen tuki ja lämmin kannustus.

Muumilaaksossa Muumipapan kaipuu vie koko perheen asumaan yksinäiselle ja jopa vihamieliselle majakkasaarelle meren keskellä (Muumipappa ja meri, 2018). Tätä tarinaa lukiessa voi peilata mm. omia turvattomuuden tunteitaan nykymaailman tilanteessa. Jokainen muumiperheen jäsen reagoi ja käsittelee asioita omalla persoonallisella tavallaan. Myös mörkö on mukana kuvioissa.

Sokerina pohjalla vanhat naiset, Ch’idzigyaak ja Sa’, ihastuttavat periksiantamattomuudellaan (Kaksi vanhaa naista, 1994). He joutuvat kokemaan äärimmäisen hylkäämisen, josta selviytymistä tarina kuvaa vangitsevasti. Jos luet näistä kirjoista vain yhden, lue tämä pieni ajatuksia herättävä tarina menneestä maailmasta.


Richard Matheson: Olen legenda (Vaskikirjat 2007)

Robert Neville on maailman viimeinen ihminen, sillä koko muu ihmiskunta on muuttunut vampyyreiksi. Tässä hirviöiden kansoittamassa maailmassa Neville ei kuitenkaan ole avuton, sillä yöt hän on turvassa linnoitetussa asunnossaan ja päivisin hän armottomasti saalistaa ja tappaa vampyyreita yrittäen samalla löytää selitystä vampyyrien olemassaololle. Mutta kuinka pitkään yksinäinen mies voi selvitä maailmassa, jossa elää pelkkiä hirviöitä? Vai onko hän sittenkään niin yksin kuin kuvittelee?
vuonna 1954 julkaistu romaani I Am Legend on sekä scifin että kauhun klassikko . Vampyyrit ja niihin liittyvät uskomukset saavat kaikki paljaan tieteellisen selityksen. Samalla kirja on voimakas kuvaus äärimmäisestä yksinäisyydestä ja turhautumisesta. (kirjasampo)

kirjan kansikuva

Delia Owens: Suon villi laulu (WSOY 2020)

Sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta. Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia – vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään. (takakansiteksti)

Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina (Bazar 2020)

Sentimentaalisuuden karikot välttävä romaani yksinäisyydestä, ystävyydestä ja uusista aluista. Missyn elämänpiiri on kutistunut, käpristynyt piikikkääksi yksinoloksi vanhassa talossa, jonka hiljaisuuden rikkoo vain kellon tikitys. Seurana muistot rakkaista, eikä Missy mitään muuta seuraa usko ansaitsevansakaan, ei kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt. Missy nukkuu, herää, syö, lukee lehdestä kuolleet, käy kävelyllä, ottaa sherryn. Kunnes yhtäkkiä olosuhteiden pakosta hän joutuu hetkeksi kasvotusten toisen ihmisen kanssa. Se riittää. Rutiinien rautainen kuori rikkoutuu, ja sisään hyökyy kaikenlaista uutta ja äänekästä, kuten kursailematonta kieltä käyttävä yksinhuoltajaäiti, Bob-niminen tyttökoira, supersankariasuissa viihtyvä miehenalku ja ruoanlaittoon panostava sisustussuunnittelija. (takakansiteksti)

Fredrik Backman: Mies joka rakasti järjestystä (Atena 2013)

Mies, joka rakasti järjestystä on romaani pörröisistä kissoista, odottamattomista ystävyyssuhteista sekä ikivanhasta peräkärryllä ajamisen taidosta. Kaikki tämä muuttaa pohjamutia myöten koko yhteisön, ja jopa kyräilystä on mahdollista parantua. Fredrik Backmanin esikoisromaani vanhasta äkäisestä miehestä onnistuu kuvaamaan yhtä pienoismaailmaa ja samalla kertomaan jotakin tärkeää itsestämme ja ajastamme. (takakansiteksti)

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Tammi 2014)

Tsukuru Tazaki on väritön mies. Hän ei ole onneton mutta ei onnellinenkaan. Tsukurun menneisyydessä on kivulias tapahtuma: tiivis ystäväjoukko on sulkenut hänet ulos ilman minkäänlaista selitystä. Tsukuru on järkytyksen seurauksena jäänyt elämässään yksin. Hän kuitenkin tapaa naisen, joka rohkaisee häntä selvittämään, miksi ystävät hylkäsivät hänet. Näin alkaa Tsukurun vaellus menneisyyden hämäriin kerroksiin – ja Hämeenlinnaan, jonne yksi entisistä ystävistä on muuttanut. (takakansiteksti)

Tove Jansson: Muumipappa ja meri (WSOY 2018)

Muumipapan unelmat vievät perheen majakkasaarelle, koettelemusten ja suurten arvoitusten äärelle.Keskellä avomerta on kartassa piste, jota pikku Myy väittää kärpäsenliaksi. Mutta se on kuin onkin saari, yrmeä pieni majakkasaari. Sinne muumiperhe purjehtii turvallisesta laaksostaan, sillä Muumipappa ei halua enää olla vain tassutteleva, tarpeeton perheenisä.Mutta myös saarella koittaa arki. Se ei vastaa haaveita, vaan on täynnä odottamattomia vastoinkäymisiä ja arvaamattomia luonnonvoimia. Jokainen joutuu myös kohtaamaan yksin omat kaipauksensa ja pettymyksensä. Joskus vain tarvitaan paljon aikaa ja suuri myrsky puhaltamaan asiat kohdalleen. (takakansiteksti)


Velma Wallis: Kaksi vanhaa naista  (Like 1994)

Vaeltava intiaaniheimo vaikeuksissa. Ruokaa ei riitä kaikille ja heimo päättää hylätä kaksi vanhaa, hyödyttömäksi käynyttä naista. Vääjäämättömältä näyttävän kuoleman edessä naiset alkavat kamppailla. He selviytyvät neuvokkuudellaan ankarasta talvesta ja tulevat pelastaneeksi lopulta heimonsakin. (kirjasampo)

Artikkelit

YKSINÄISYYDESTÄ

Ei kommentteja

Kirjallisuusterapiaohjaajan koulutuksessa pohdiskelin yksinäisyyttä aiempaa laajemmin lopputyötäni varten. Käsitykseni yksinäisyydestä kirkastui ja ymmärsin, että yksinäisyys on ilmiönä niin merkittävä, että juuri siihen ajoissa puuttumalla voisimme ennaltaehkäistä monia mielenterveysongelmia ja sairauksia sekä vaikuttaa todella paljon monien ihmisten elämänlaatuun. Yksinäisyys nimittäin heikentää suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä voimakkaammin kuin mikään muu tuntemamme yksittäinen tekijä, on Juho Saari huomannut yksinäisyyttä tutkiessaan.

Lapsuudessa ja nuoruudessa alkanut yksinäisyys voi seurata ihmistä raskaana hyvinvointivajeena läpi koko elämän (Kainulainen 2016, 125). Kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila on tutkinut lasten ja nuorten yksinäisyyttä. Hän kertoo, että lasten ja nuorten keskuudesta löytyy erityisen paljon yksinäisiä ja heillä yksinäisyyden seuraukset ovat erityisen pitkäaikaisia. Yksinäisyyttä on kaikissa ikäluokissa, erityisen paljon yksinäisyydestä kärsivät tutkitusti myös ikäihmiset. (Junttila 2015, 29.) Junttilan esittelemistä tutkimustuloksista nousee esiin erityisesti poikien kokema voimakas emotionaalinen yksinäisyys, ero tyttöihin on Junttilan mukaan tilastollisesti erittäin merkittävä. (Junttila 2016, 149-152.)

Eräs lapsi tai nuori kuvaa yksinäisyyttä osuvasti Junttilan tutkimuksissa:

”Yksinäisyys on pahimmillaan sitä, ettei voi jakaa todellista itseään kenellekkään ja ettei kukaan halua kuulla esimerkiksi miten päivä on sujunut. Se tuntuu kuin ei olisi olemassa ja tekee pidemmän päälle katkeraksi, epäluuloiseksi ja entistä epäsosiaalisemmaksi. Kun tuntuu, ettei kukaan välitä, lakkaa itsekin välittämästä.”  (Junttila 2016, 153)

Muller ja Lehtonen muistuttavat, että ikäihmisillä yksinäisyys heikentää fyysistä kuntoa sekä toimintakykyä päivittäisissä askareissa ja että kaiken kaikkiaan yksinäisyys nopeuttaa monin tavoin vanhenemista (Muller & Lehtonen 2016, 95). Kaikenikäisillä pitkäaikainen yksinäisyys aiheuttaa stressitilan, joka horjuttaa sekä mielen että kehon tasapainoa ja vaikuttaa siten heikentävästi ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Toisaalta taas aivoterveyden huononeminen saattaa alentaa kognitiivista toimintakykyä ja rasittaa mieltä. Näin syntyy kierre, jossa terveysongelmat ja sairaudet
altistavat yksinäisyydelle. (Müller & Lehtonen 2016, 73.)

Muller ja Lehtonen kirjoittavat myös, että yksilön pärjäämistä, keskinäistä kilpailua ja tehokkuutta korostava yhteiskunta löytää edestään pahenevan yksinäisyysongelman. Heidän mukaansa yksinäisyyden ehkäisy ja lievittäminen onnistuvat parhaiten yhteiskunnassa, joka painottaa yhteisöllisyyttä ja sitä, että kaikki otetaan kyvyistään riippumatta huomioon. Heidän mielestään yhteiset kokoontumistilat ja yhteinen toiminta, jotka tuovat yhteen eri-ikäisiä ihmisiä erilaisista taustoista ovat tulevaisuudessa tärkeitä. Muller ja Lehtonen toteavat yhdessäolon ja yhdessä tekemisen edistävän meidän kaikkien mielenterveyttä ja aivojen kuntoa. (Muller & Lehtonen 2016, 95.)

Yksinäisyys ei itsessään ole sairaus mutta se voi sairastuttaa
sekä mielen että aivot ja tämä tulisi huomioida mielenterveyden hoidossa (Müller & Lehtonen 2016, 93).

Ylen Johanna Malisen kolumni syyskuulta kannattaa lukea, hän mainitsee että etenkin nuorten aikuisten yksinäisyydestä puhutaan hämmästyttävän vähän ja että tähän vaikuttavat häpeän tunteet.

”Häpeä juontaa juurensa esimerkiksi siitä, että yksinäisyys tuntuu helposti epäonnistumiselta”

Katso myös kolumnissa vinkattu toimittaja Marjut Mäntymaan marjuttuulikki-kanavan yksinäisyyttä käsittelevä video, jossa Niina Junttilakin on mukana. Videolla Marjut Mäntymaa kertoo ihmisten yksinäisyyden kokemuksista mm. korona-aikana.

Mielenterveyden keskusliitosta kerrotaan, että on tärkeää hyväksyä itsensä ja olla itsensä paras kaveri. Yksinäisyyden lievittämiseksi on olemassa monia keinoja, mm. vertaistuki, yksinäisyydestä puhuminen ja siitä kirjoittaminen voivat helpottaa oloa. Jos koet yksinäisyyttä kannattaa käydä lukemassa tarkemmin aiheesta mielenterveyden keskusliiton sivuilta.

Mielenterveystalosta huomasin myös seuraavan vinkin, jota jokainen meistä voi elämässään huomioida.

”Pidä huoli läheisistäsi – Jokainen ihmissuhde, josta saat voimaa ja hyvää mieltä, on tärkeä. Pidä huoli suhteistasi ja ole aktiivinen yhteydenpitäjä. Älä epäröi olla aktiivisempi osapuoli ihmissuhteissa. Joskus eläkeläisellä on enemmän voimia ottaa yhteyttä, kuin esimerkiksi työssäkäyvän ja siitä huolimatta molemmilla ihmissuhde on ihan yhtä tärkeä.”

Älä jää yksin, älä jätä yksin. Jo puhelinsoitto omalle läheisellesi voi muuttaa maailmaa, sekä sinun että hänen. Myös kortin lähettäminen tai kirjeen kirjoittaminen ovat oivia tapoja vaikuttaa sekä omaan että mahdollisesti läheisesi kokemaan yksinäisyyteen. Oli koronaa tai ei.

Lähteet:

Junttila, Niina. (2015) Kavereita Nolla – Lasten ja nuorten yksinäisyys. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Junttila, Niina. (2016) Lasten ja nuorten yksinäisyys. Teoksessa Juho Saari. (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus Oy, 149-163.

Kainulainen, Sakari. (2016) Yksinäisen elämänlaatu. Teoksessa Juho Saari. (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus Oy, 114-125.

Müller, K. & Lehtonen, J. 2016. Yksinäisyys, aivot ja mieli. Teoksessa J. Saari (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus. 73–95.

Saari, Juho. (2016) Esipuhe. Teoksessa Juho Saari. (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus Oy, 5-6.

Malinen, Johanna. (2020). Yle. https://yle.fi/uutiset/3-11557470. Viitattu 26.10.2020.

Mielenterveyden keskusliitto. (2020) Eroon yksinäisyydestä. https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/yksinaisyys/. Viitattu 26.10.2020.