Photo by Erich Stüssi CC BY-SA 2.0
Sain ensimmäisen päiväkirjani lahjaksi kun olin 10-vuotias. Muistan, että se oli sydämenmuotoinen ja sen kannet olivat punaiset. Päiväkirjan pystyi lukitsemaan sirolla, messinkisellä lukolla. Päiväkirjasta tuli monien vuosien ajaksi uskollinen ystävä.
Päiväkirjani täyttyi pikkuhiljaa runoista, piirroksista ja arkipäiväisten tapahtumien kuvauksesta. Minulla oli ystävä, joka ei arvostellut tai kritisoinut, vaan pelkästään kuunteli.
Päiväkirjan kirjoittamisesta itsehoitona
Päiväkirjan kirjoittaminen liittyy usein nuoruuteen ja sen kuohuviin elämänvaiheisiin tai elämän kriiseihin. Myös yhteiskunnalliset kriisit voivat nostaa päiväkirjan kirjoittamisen ajankohtaiseksi. Niina Mäkeläinen on Ylen sivuilla olevassa artikkelissaan Pidätkö koronapäiväkirjaa? Kirjoittaminen on katastrofinhallintaa ja kurkotus tulevaisuuteen haastatellut kirjallisuuden dosentti ja kirjallisuusterapeutti Päivi Kososta. Kososen mukaan päiväkirjan kirjoittaminen on kriisinhallintaa tilanteessa, jossa yhteiskunta ei tarjoa vastauksia. Ihminen kääntyy sisäänpäin ottaakseen katastrofin hallintaansa ja jäsentääkseen mieltään.
Kathleen Adams, yhdysvaltalainen kirjallisuusterapeutti ja psykoterapeutti, pitää tärkeänä kirjoittamiseen valmistautumista lyhyellä meditaatiolla, jossa keskitytään tekniikkaan tai aiheeseen. Gillie Bolton (2014, 43) suosittelee päiväkirjan kirjoittajalle aloitukseksi kuuden minuutin kirjoituspyrähdystä. Kirjoita mitä tahansa mieleesi tulee, vapaasti, pysähtymättä ja antamatta minkään säännön kahlita kirjoittamistasi. Tajunnanvirtakirjoittaminen vapauttaa kirjoittajaa sisäisen poliisin kahleista. Jos kirjoittaminen ei tunnu lähtevän käyntiin, kuvaile ympäristöäsi tai tunnelmiasi.
Päiväkirjan kirjoittamisessa ei ole sääntöjä. Voit pitäytyä siinä tekstilajissa, joka on sinulle luontevin tai voit kirjoittaa erilaisia tekstityyppejä kuten kertomuksia, runoja, kirjeitä, listoja ja dialogeja. Dialogi vihan kohteen kanssa tai kirje, jota ei koskaan lähetetä, auttavat vaikeiden tunteiden käsittelyssä. Vihan tunne laimenee ja kohtaamiset vihan kohteen kanssa sujuvat paremmin kun loukkaukset ja ajattelemattomat sanat vältetään. (Pietiläinen 2008, 151-174.)
Kannattaa kirjoittaa myös hyvistä asioista, sillä nekin ovat osa todellisuutta. Kirjoita ylös hassuja sattumuksia ja kommelluksia. Liitä päiväkirjaan valokuvia, piirroksia, matkalippuja tai pääsylippuja.
Kathleen Adams painottaa artikkelissaan A Brief History of Journal Therapy, että päivittäisten tapahtumien kirjaamisen ohella kannattaa ilmaista sisäisiä tuntoja ja tunnelmia, sillä erityisesti silloin kirjoittamisesta tulee terapeuttista. Kirjoittaja hyötyy oman mielensä lukemisesta kun kokemukset, tunteet ja teot hahmottuvat selkeämmin ja kirjoittaja vapautuu kielteisistä jännitteistä.
Päiväkirja auttaa tutustumaan paremmin itseen. Jos päiväkirjat säästyvät, voi vielä vuosienkin kuluttua tutustua siihen minään, joka joskus olin ja nähdä minkälaisten vaiheiden kautta minusta kasvoi se ihminen, joka olen tänään.
Kirjoittajan sudenkuopasta kohti ongelmanratkaisua
Kosonen nostaa edellä mainitussa Ylen haastattelussa esiin hyvin tärkeän asian päiväkirjan kirjoittamisesta.
– Jos kirjoittaa, että rakas päiväkirja, tänään minua ahdistaa ja seuraavana päivänä kirjoittaa, että taas ahdistaa, niin se ahdistus voi helposti vain syventyä.
Välttääkseen juuttumisen negatiiviseen kierteeseen, kirjoittajan on hyvä suunnata ajatuksiaan nykyhetken lisäksi myös tulevaisuuteen, haaveisiin ja toiveisiin. Voi miettiä mitä elämältään haluaa ja miltä se näyttää sitten kun asiat ovat oikein hyvin. Ajattele esimerkiksi itseäsi vuoden kuluttua. Miltä elämäsi näyttää silloin? Voit listata asioita, jotka tuovat elämään iloa ja toivoa ja jotka ovat sillä hetkellä hyvin.
Ongelmiin voi yrittää löytää ratkaisua käymällä päiväkirjassa dialogia itsensä kanssa. Voi kysyä kysymyksiä ahdistukseltaan tai masennukseltaan. Tai ongelman ja tuntemustensa kuvailemisen ohella voi listata vaiheita ja toimenpiteitä, joita tarvitaan ongelman ratkaisemiseksi.
Eeva Reinilä (2018, 34) mainitsee, että hän onnistuu ratkaisemaan arkipäiväisen pulman ”kymmenkertaisesti nopeammin kirjoittamalla kuin vain asiaa ajattelemalla”. Reinilän mukaan kirjoittaessa tarkastelemme asioita etäisyyden päästä, mikä auttaa näkemään ongelman ja sen ratkaisun objektiivisemmin ja selvemmin.
Usein ongelmiin liittyy kaksi ratkaisuvaihtoehtoa, joiden välillä epäröimme. Tuntuu, että päätöstä on vaikea saada aikaiseksi. Vastaukset ovat jo useimmiten valmiina meidän sisällämme. Kätketyn viisauden löytämiseksi Bolton (2014, 111) suosittaa dialogia itsemme kanssa esimerkiksi klassisen sydän-järki keskustelun muodossa. Dialogin voi toteuttaa niin, että toinen, joko sydän tai järki, kysyy ja toinen vastaa. Dialogin voi kirjoittaa myös kertomukseksi. Katri Pietiläinen (2002, 195) kirjoittaa Christina Baldwinin havaintoihin viitaten:
Kirjoitusprosessin aikana löydämme itsestämme äänen, jota voidaan kutsua intuitioksi tai korkeammaksi voimaksi. Se löytyy kaikilta.
Kirjoita unipäiväkirjaa
Syvällistä tietoa voi saavuttaa myös tutkimalla omia uniaan unipäiväkirjan avulla. Unet ovat kuin kirjeitä meiltä itseltämme itsellemme ja niistä voi löytää tärkeitä vihjeitä eri elämäntilanteisiin. Unilla on yhteys luovuuteen ja luovat ihmiset näkevätkin paljon unia. (Lehtovuori 2008, 177-180.)
Unen symbolikieli muistuttaa taiteen kieltä. Symbolien tulkitsemiseen ei ole olemassa viisasten kiveä, sillä unisymbolit ovat aina henkilökohtaisia. Symbolit ovat kuitenkin kulttuurisidonnaisia, joten yleiset symbolien selitykset voivat antaa vinkkejä unien tulkitsemiseen. Omien unien symboliikkaan voi tutustua varsinkin toistuvien unien kautta.
Unet ovat kuin aamusumu, joka haihtuu nopeasti heräämisen jälkeen. Eeva Lehtovaaran (2008, 187) vinkkeinä unipäiväkirjan pitäjälle on kerrata unen sisältö heti heräämisen jälkeen. Unen voi vaikka kertoa puolisolle tai sanella älypuhelimeen äänitystoiminnon kautta. Merkitse päiväkirjaan päivämäärä ja unesta mieleen jääneet tarttumakohdat, vaikka vain muutamalla sanalla. Tallenna mieleen jääneet tunnelmat, värit, ihmiset, paikat, maisemat ja äänet. Voit täydentää merkintöjä myöhemmin. Kiinnitä erityistä huomiota toistuviin uniin.
Itsensä lukeminen
Päiväkirja on kirjoitusta itsestä itselle. Sen lisäksi, että kirjoittaa, omiin teksteihinsä on hyvä palata lukijana. Gillie Boltonin (2014, 26) mukaan päiväkirja on täydellinen kuuntelija, jonka ensimmäinen lukija on kirjoittaja itse. Päiväkirjan lukeminen, oivallusten tekeminen ja niiden käsittely ovat osa itsehoitoprosessia.
Onko välineellä väliä?
Kososen mukaan kirjoittamista on paras tehdä sillä välineellä, joka itsestä tuntuu mukavimmilta. Toiselle käsinkirjoittaminen on luontevaa, toiselle teksti syntyy kätevästi tutulla tekstinkäsittelyohjelmalla.
Käsin kirjoittamisessa on Kososen mukaan kuitenkin omat hyvät puolensa:
-Käsinkirjoittaminen näyttää tuovan ihmisten mieleen erilaisia asioita kuin mitä he muuten ajattelisivat. Se avaa kuvittelua ja syntyy aivan uusia oivalluksia.
Käsin kirjoittamisessa on myös se hyvä puoli, että päiväkirjaa on helppo kuljettaa mukana. Voi vaikkapa kävellä luonnossa ja istua kirjoittamaan ajatuksiaan ylös silloin, kun ne tulevat mieleen, koska aina on vaarana, että tärkeät oivallukset unohtuvat, jos niitä ei voi tallentaa saman tien kun ne tulevat mieleen.
Gillie Bolton, terapeuttisen ja luovan kirjoittamisen asiantuntija Iso-Britanniasta, mainitsee teoksessaan Writer’s key – introducing creative solutions for life, että kirjoittaessaan tietokoneella hänelle tulee kiusaus korjailla tekstiä ja muokata sitä kielioppisääntöjen mukaiseksi (Bolton 2014, 42). Bolton viittaa siihen, että terapeuttisen kirjoittamisen yksi tärkeä puoli on kirjoittaa spontaanisti, harkitsematta ja kontroloimatta.
Kirjallisuutta
Päivi Kosonen on yksi kirjoittajista teoksessa Päiväkirjojen jäljillä — Historiantutkimus ja omasta elämästä kirjoittaminen (Vastapaino, 2020), joka julkaistaan kesäkuun 2020 puolivälissä. Teoksessa tarkastellaan historian-, kulttuurin ja kirjallisuudentutkijoiden voimin päiväkirjojen välittämää tietoa menneisyydestä ja historiasta, mutta teos sopii historiasta kiinnostuneiden ohella myös kaikille, jotka itse kirjoittavat päiväkirjaa tai harkitsevat sellaisen aloittamista.
Psykologi ja työnohjaaja Eeva Reinilä-Haikonen käsittelee teoksessaan Kirjoituksia itselle – terapeuttinen päiväkirjaprosessi (Omakustanne, 2. p. 2018 ) omaa monikymmenvuotista itseanalyysiaan. Kirja soveltuu erityisesti kirjallisuusterapeuttien ja alan opiskelijoiden käyttöön, mutta siitä voi olla hyötyä kenelle tahansa, jota aihe kiinnostaa.
LÄHTEET
Bolton, Gillie. 2014.The writers key. Introducing creative solutions for life. London: Jessica Kingsley Publishers.
Lehtovuori, E. 2008. Unimaailman mahdollisuudet. Teoksessa S. Mäki & T. Linnainmaa (toim.) Hoivasanat. Helsinki: Duodecim.
Pietiläinen, K. 2008. Päiväkirja mielen avaajana ja persoonallisen kasvun välineenä. Teoksessa S. Mäki & T. Linnainmaa (toim.) Hoivasanat. Helsinki: Duodecim.
Pietiläinen, K. 2002. Päiväkirjamenetelmä. Teoksessa J. Ihanus (toim.) Koskettavat tarinat. Johdantoa kirjallisuusterapiaan. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu.
Reinilä E. 2018. Kirjoituksia itselle. Terapeuttinen päiväkirjaprosessi. Helsinki: E. Reinilä.
