Työskentelen Pointin kirjastossa erikoiskirjastovirkailijan tehtävissä. Aiemmin olin psykiatriaan suuntautunut sairaanhoitaja. Nuoruudessa unelma-ammattini oli kuitenkin kirjaston työntekijä. Kun päätin vaihtaa alaa suunta oli selvä. Olen aina rakastanut kirjoja ja lukemista. Erityisesti rakastan fantasiakirjallisuutta. Kirjoittaminen on ollut minulle keino työstää omia ajatuksia ja tunteita. Opiskelin Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kurssilla 2016-2017 Kirjallisuusterapian perusteet (30 op). Kirjallisuusterapiaohjaajan opinnot olivat minulle loistava tilaisuus yhdistää aiempi ammatti nykyiseen. Nyt ohjaan Pointin kirjastossa Kirjoita elämästäsi!-ryhmiä ja terapeuttista lukupiiriä.
Kirjoittaminen ja kirjallisuus ovat kuuluneet tärkeänä osana elämääni niin kauan kuin muistan. Kun aikoinaan valitsin ammattia, tiesin, että sillä täytyy olla jotakin tekemistä kirjallisuuden kanssa. Päädyin lopulta kirjastoalalle. Kirjallisuuden opiskelu ja työskentely kirjaston hankintaosastolla ovat olleet mielenkiintoisia tehtäviä, mutta kaipasin työhöni myös välitöntä kosketusta ihmisiin. Kirjallisuusterapiasta löysin vastauksen, jossa yhdistyvät kaikki toiveeni. Opiskelin Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kurssilla 2016-2017 Kirjallisuusterapian perusteet (30 op). Sen jälkeen olen ohjannut aikuisten Kirjoita elämästäsi! -ryhmiä Tikkurilan kirjastossa.
Rakastan tarinoita ja uskon niiden parantavaan voimaan. Ihastuin niihin jo lapsena, koska äitini suvussa vanhanaikainen tarinankerrontaperinne eli voimallisena lapsuudessani 60-70-luvun vaihteessa. Ukkini opetti runomuodossa jokien ja kasvien nimiä, käytti paljon hellittely- ja leikkiloruja. Äitini kertoi hauskoja anekdootteja ja omia lapsuusmuistojaan, joita halusin kuulla aina vain uudestaan, tuhansia kertoja. Samaa perinnettä olen jatkanut omille lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
Olen valmistunut filosofian maisteriksi kulttuurintutkimuksesta, kotimaisesta kirjallisuudesta, sosiaalipsykologiasta, filosofiasta ja viestinnästä. Myöhemmin opiskelin sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaajaksi.
Perinteentutkijana ja kirjallisuusterapiaohjaajana ohjasin 2000-2007 päätyökseni elämäkerrallisia kirjoittajaryhmiä ennen kuin pätevöidyin kirjastonhoitajaksi 2008. Nykyisessä kirjastopedagogin työssäni Espoossa, Entressen kirjastossa, innostan lapsia lukemaan ja ohjaan lasten sanataideryhmiä. Lukevien ja kirjoittavien ihmisten rinnalla olen saanut todistaa tarinan voiman. On huikeaa nähdä kirjoittajaryhmissä, miten oman elämän kehiminen kirjalliseksi tarinaksi avaa sulkeutuneen ihmisen, muuttaa hänet. Kirjojen kautta puolestaan voi löytää sukulaissieluja ja kohtalotovereita, elää tarinoissa etäännytetysti omaa kohtaloaan. Tarinat hoitavat.
Tarinoiden lisäksi rakastan historiaa, vanhoja taloja ja esineitä. Asun itse 101-vuotiaassa tarinoiden talossa. Tarinahulluuden lisäksi olen vielä lapsihullu ja luontohullu, joka kulkee vapaa-ajat metsissä ja meren rannoilla, mieluiten lasten seurassa, he ovat elämässä parasta!
Eniten halusin elää lukemalla ja kirjoittamalla. Niin miusta ei tullutkaan biologia, joka katoaisi sademetsiin. Tuli kulttuurintutkija, joka kokeili istua arkistossa paksujen seinien paineessa ja tuomiokirjoista karanneiden henkien huokaillessa ympärillä, mutta joka päätyi kirjastonhoitajaksi Helsinkiin, kirjoittamaan ja puhumaan lukemisesta. Tehtäväni on innostaa aikuisia tarinoiden maailmoihin.
Erään syksyn sateissa olin toipumassa työuupumuksesta, kadottanut merkityksellisyyden ja luovuuden. Tein ammatinvalintatestinkin löytääkseni jotain, mikä tuntuisi omalta. Miusta tuli siinä taidemaalari-pingviini: yksilöllinen opastaja ja neuvoja. Vähän sen jälkeen työsähköpostiin napsahti viesti kirjallisuusterapiaohjaajan koulutuksesta. Tässä se on, ajattelin, tätä haluan tehdä!
Ensimmäisen ryhmäni tapasi Kallion kirjastossa vuonna 2014, silloin osana opintoja. Olen kutsunut ryhmiäni Terapeuttiseksi lukupiiriksi, mutta nyt viimein pitää keksiä uusi nimi. Kun kyllä siellä kirjoitetaan, ei vain lueta ja keskustella. Hiirenkorvien aikoihin olen pitänyt pop up -kokoontumisia nimellä Kokeile, mitä on kirjallisuusterapia. Antoisia ovat myös olleet ruskaiset, lauantain mittaiset intensiivipäivät.
Toivon, että olen opastaja. Kuin vertainen, joka vaivihkaa avaa kanssaihmisille polkuja etsiä omia vahvuuksiaan ja joka kysyy oikeita kysymyksiä. Haaveilen taideterapian ja meditaation opinnoista. Haluaisin tuoda kirjastoon lempeää hiljaisuutta ja läsnäoloa, joista kasvaisi arkeen omannäköistä luovuutta.
Maadoitun rapsuttelemalla kissan korvaa, patikoimalla ja ihan vain hengittämällä hitaasti ja syvään, niin kuin vaikka joogassa. Pidän pienistä merkillisistä hetkistä. Siitä, miten arkiseen todellisuuteen liukuu jotain outoa, yllättävää, kaunista. Luenkin melkein pelkästään maagista realismia, fantasiaa, scifiä ja historiallista romantiikkaa.