8. marraskuuta tapasimme Futuricen palvelumuotoilijan Viivi Lehtosen Aalto-yliopistolla. Lehtosella on kokemusta yhteissuunnittelusta ja palvelumuotoilusta monenlaisten ja -ikäisten osallistujien kanssa, kouluista yritysten ja vanhusten kanssa toimintaan. Saimme hyviä vinkkejä projektin tilanteeseen, sekä sisältöjä, joita voimme hyödyntää yhteissuunnittelun pohjana.
Futurice on koostanut palvelumuotoilupakkauksen (LSC / Lean Service Creation). LSC on Creative Commons- sisältöinen apuväline, jota palvelunsuunnittelijat voivat hyödyntää ilmaiseksi ja sen sisällöt ovat
Kyseinen kokonaisuus koostuu suunnittelupolusta, eli useista taulokoista, joita kuka vain voin hyödyntää suunnitellessaan palvelua. Taulukot voivat johdattaa suunnittelijaa mahdollisesti koko projektin läpi: alun ideoinnista lopullisen palvelun kriittiseen tarkasteluun. LSC tarjoaa pohjan projektin havainnoinnille jokaisessa vaiheessa, ja niitä voidaan käyttää alustana yhteiselle keskustelulle monialaisissa tiimeissä.
Tutustuimme yhdessä palveluun ja saimme erityisesti Viivi Lehtoselta ideoita siitä mitkä taulukot toimisivat parhaiten juuri Mediamysteerin- tarkasteluun ja mitä käytänteitä olemme jo käyttäneet. Näiden pohjalta voimme siis ymmärtää myös, missä kohti prosessia olemme ja mitä ainakin tulisi jatkossa huomioida.
Olemme tähän mennessä määritelleet ”ongelman”, johon palvelumme vastaa. Alkusyksystä olemme tutustuneet myös kohderyhmään, sekä vertaisprojekteihin, siihen mitä on jo tehty, sekä ideoineet löyhästi siitä, minkälainen palvelu sopii asetettuihin raameihin.
Seuraavaksi ajankohtaista on ideointi ja kokoaminen yhteissuunnittelijoittemme kanssa, sekä ensimmäisen prototyypin valmistaminen. Prototyypin jälkeen voimme hyödyntää konseptin kirkastamiseen tarkoitettua taulukkoa, jonka avulla voimme mahdollisesti tarkastella projektissa vähemmän valoa saaneita näkökulmia. Concept and value proposition- taulukossa tarkastellaan syitä tuottaa palvelu, sekä kysytään mitä oppilas saa kokemuksesta, entä pelinohjaaja, museo, kirjasto tai opettaja?
Tämän jälkeen on hyvä palata katsomaan kehitteillä olevaa projektia kriittisestä näkökulmasta ja kyseenalaistaa sen tärkeys, onko keskeneräisessä vierailumallissa vielä merkitys ja fokus kohdillaan. Tätä vaihetta kutsutaan kuulema leikillisesti kuoleman tähdeksi, aika kohtalokasta.
Kun konsepti alkaa hahmottua ja projekti alkaa saamaan pysyviä piirteitä prototyyppityöskentelyn kautta, on hyvä aika palata kanssasuunnittelijoiden kanssa työskentelemään ja koostetaan heidän kanssaan ”feikkimainos”. Miten kohderyhmä kertoo toisilleen palvelusta? Missä he mainostaisivat Mediamysteeriä? Olisiko heille luonnollisin tapa snapchatissa, twitterissä tai instagramissa? Miten tämä tieto ja tapa puhua, muokkaa palvelua vielä paremmaksi?
Näiden osuuksien jälkeen voidaan testata palvelua oikealla asiakkaalla, meidän tapauksessamme 4. luokkalaisista koostuvilla testiryhmillä ja muodostaa service blueprint, sekä customer journey map. Lyhyesti, service blueprint toimii prosessikaaviona, joka avaa palveluun liittyvien osien suhdetta toisiinsa. Yksinkertaisesti taulukkoon listataan asiakkaalle näkyvät osat, mutta myös palvelun aikana asiakkaalle näkymättömäksi jäävä toiminta, joka tapahtuu tässä tapauksessa museon ja kirjaston tukirakenteissa.
Customer journey map:in avulla voidaan kirjata ylös yksinkertaisinkin toiminta: mitä käytännössä tapahtuu kun luokka saapuu vierailulle? Tarkoituksena on koostaa aikajana jokaisen osallistujan näkökulmasta: oppilaiden, opettajan ja pelinohjaajan tai työntekijän, näin voidaan vastata jokaisen palveluun osallistuvan tarpeisiin ja varmistaa palvelun toiminta.
(Viivi Lehtonen ja Maiju Siltakoski keskustelevat erilaisista osallistamisen asteista)
Pohdimme myös millä tavoin voimme osallistaa kanssasuunnittelijoitamme? Mietimme tilanteen problematiikkaa: kuinka lopulliseen pelimalliin ei välttämättä päätyisikään kaikkien yhteissuunnittelijoiden käden jälkeä, ja kuinka tärkeä tämän sanoittaminen on jo projektin aikaisessa vaiheessa jolloin itse prosessia voidaan painottaa tärkeänä osana johon me kaikki saamme osallistua. Ajattelimme käydä leikillisen suunnittelupalaverin, jossa kerromme mitä ja miten teemme, ja mikä projektista tulee lopputuotteena. Tämän palaverin aikana voisimme koostaa luokkaan prosessiseinämän, josta kanssasuunnittelijat voisivat seurata etenemistä ja hahmottaisivat myös milloin projektin tulee olla valmis.
Viivi Lehtosella oli myös hyviä vinkkejä palautteen keräämiseen. Usein virallinen haastattelu tai palautelomake aiheuttaa lievästi ikävän ilmiön, jossa palautteeseen vastataan kuten haastattelija haluaa kuulla. Tämä ilmiö näyttäytyikin projektimme alkuvaiheessa, kun analysoimme oppilaiden kanssa pelejä ja he tuntuivat usein vastaavan kysymyksiin täysin päinvastaisesti kuin olimme juuri todistaneet. Jotta saisimme tarkkaa ja tärkeää tietoa, on tärkeää myös antaa painoarvoa sille mitä näkee, ei pelkästään sille mitä kuulee. 4. ja 5. luokkalaisten kanssa on hyvä kerätä tietoa käyttäjäkokemuksista tekemisen yhteydessä: Miksi teit noin? Ymmärrätkö mitä tässä tarkoitetaan?
Näillä eväillä olimme innostuneina lähtemässä kohti uusia haasteita ja päätimme pitää projektitiimin kanssa ensi tilassa tilannekatsauksen, jossa asettaisimme itsellemme checklist:in, muistilistan. Checklist olisi hyvä asettaa aikajanalle ja hahmottaa sitä kautta, mitä milloinkin tulee olla valmiina, jotta projekti valmistuu ajoissa ja kerkeämmä toteuttamaan mahdollisimman hyvin kaikki suuret suunnitelmamme!
Täältä voi vielä kurkata miltä suunnittelupolut näyttävät ja kokeilla niitä vaikka oman palvelun suunnittelun yhteydessä!
(LSC / Lean Service Creation)
https://www.leanservicecreation.com/
