Lauerma, Hannu: Pahuuden anatomia

Vankimielisairaalan ylilääkäri on todellinen pahuuden ammattilainen. Pahuuden ongelma kiinnostaa kaikkia meitä, jotka avuttomina ihmettelemme maailman menoa ja viimevuotisten joukkomurhien satunnaisten uhrien määrää. Uutiset kellarin pimeyteen vangituista lapsista ahdistavat meitä sietämättömästi ja panevat kysymään, mitä pahuus oikein on?

Lauerma tarkastelee ilmiötä laajasti yksilöllisen pahuuden ja joukkoliikkeiden lähtökohdista. Hänen näkökulmansa on ennenkaikkea biologinen ja lääketieteellinen, mutta hän kysyy myös, miksi nälänhädät, sodat ja autolla tappaminen kuuluvat ikään kuin pahuuden kategorian ulkopuolelle? Jumalan nimissä on tehty kauheimmat julmuudet maailman historiassa. Ja voimmeko aina ottaa sen puolustuskortin rakkaudettomasta lapsuudesta ja koulukiusaamisesta? Hyvän ja pahan arvostelmat riippuvat suuresti katsojasta niin että esim. sodan jälkeen voittajat ovat aina jaloja ja hävinneet hirviöitä.

Lauerma on deterministi, ihminen on luonnostaan väkivaltainen ja voitonhimoinen. Paha on ehdottomasti läsnä viihteen ja julkisuuden julkisuuden maailmassa. Siinä bisneksessä pyörivät kovat rahat ja siitä me kukin nautimme kotisohvallamme iltaisin kauneudella ja romantiikalla kuorrutettuna.

Pahuuden historia on tämän kirjan mielenkiintoisimpia lukuja. Siinä kerrotaan alan kuuluisuuksista ja tuntemattomammista paholaisista. Minua kiinnosti erityisesti kuvaus kartanolaisuudesta, omituisesta fundamentalistilahkosta, joka otti uskovien lapset pienenä hoteisiinsa ja mursi heidät jumalalle kelvollisiksi henkisen ja fyysisen väkivallan avulla. Liike vaikutti Suomessa usean vuosikymmenen ajan viranomaisten hiljaisella suostumuksella. eikä nykyeläjä voi olla ihmettelemättä, miten se oli mahdollista. Nyt keväällä aiheesta julkaistiin hieno kuvaus, Ulla Appelsinin Lapsuus lahkon vankina.

Marjatta Hemming

>Hae HelMet-kirjastosta

Haahtela, Joel: Katoamispiste

Ei ole poikkeuksellista, että Joel Haahtelan romaanissa etsitään enemmän tai vähemmän pakkomielteisesti toista ihmistä; jotakuta kauan sitten kadonnutta tai jotakuta, jota ei oikeastaan tunneta lainkaan. Näin myös hänen uusimmassa romaanissaan Katoamispiste.

Kirjassa suomalainen mies tapaa kadulla ranskalaisen naisen, joka on saapunut Helsinkiin etsimään kadonnutta puolisoaan. Kadonneen puolison kohtalo näyttää liittyvän tavalla tai toisella kirjailija Raija Siekkiseen, joka kuoli tapaturmaisesti tulipalossa vuonna 2004. Mies päättää auttaa naista etsinnöissä, mutta seuraavana päivänä nainen on lähtenyt hotellistaan. Mies päätyy selvittelemään arvoitusta itsekseen, ja hän uppoaa syvälle kuolleen kirjailijan maailmaa. Hän lukee kirjailijan kirjat, penkoo kirjailijaan liittyviä aineistoja arkistoissa, matkustaa kirjailijan kotikaupunkiin Kotkaan, tapaa kirjailijan ystäviä ja soutaa lokakuista säätä uhmaten kirjailijan saaristomökille.

Katoamispiste on kirja, jossa kirjailija Joel Haahtela tekee kirjailija Raija Siekkisen elämästä taidetta, vieläpä oikein hienoa sellaista. Kirjan päähenkilö pohtii kuolleen kirjailijan elämään uppoutumista näin: ”Ehkä tiedostin myös rikoksen omahyväisen puolen, haluan ottaa haltuun jotain toiselle kuuluvaa, omia sen osaksi itseäni ennen kuin kukaan muu ehtii, kuten kaikki elämävarkaat ennen minua. Tai ehkä rikos oli käsitteenä hieman suhteeton; olinhan anastamassa jo kertaalleen elettyä elämää, jotain mitä ei enää ollut.” Mitä Siekkinen olisi sanonut? Olisiko hän syyttänyt Haahtelaa elämävarkaaksi? Vai olisiko hän ollut imarreltu?

Oli niin tai näin, Katoamispiste on romaani, joka sopii kaikille hieman eksyneille ja melankolisille, sellaisille, jotka eivät vaadi kirjalta vauhdikkaita juonenkäänteistä eivätkä pety vaikkei lopussa mitään valtavaa löydykään.

Katariina Ervasti

>Hae HelMet-kirjastosta

Ragde, Anne B.: Berliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt

Norjalaisen Anne B. Ragden Neshovin sikatilasta kertova sukutarina on viime vuosien suosituimpia kirjasarjoja Pohjoismaissa. Kevättalvella 2010 Ylen FST5-kanavalla näytettiin kirjoihin perustuva 8-osainen draamasarja.

Kirjasarjan ensimmäinen osa on nimeltään Berliininpoppelit. Neshovin tilalla Trondheimin lähellä asuvat emäntä Anna, hänen aviomiehensä ja poikansa Tor. Joulukiireiden keskellä Anna saa sydänkohtauksen, vaipuu koomaan ja kuolee. Kuolinvuoteen äärelle kutsutaan perheen kaksi poikaa, jotka eivät vuosikausiin ole olleet missään tekemisissä kotitalonsa tai siellä asuvien ihmisten kanssa. Toinen pojista, Margido, pitää pientä hautaustoimistoa läheisessä pikkukaupungissa ja Erlend toimii sisustussuunnittelijana Kööpenhaminassa. Margido on naimaton, Erlend elää onnellisessa homosuhteessa Krumme-nimisen kumppanin kanssa. Tor on koko elämänsä asunut ja tehnyt työtä kotonaan; sikatila antaa hänelle niukan elannon. Torilla on lyhyestä nuoruudensuhteesta syntynyt aikuinen tytär Torunn, jonka hän on tavannut vain kerran. Nyt Torunn kutsutaan Oslosta katsomaan isoäitiään ennen tämän poismenoa.

Äidin kuoleman jälkeen paljastuu vaiettuja salaisuuksia. Paikalle saapuneiden veljesten on kohdattava maailmojensa ja toistensa erilaisuus. Maaseudun ja kaupungin, kulttuurien ja sukupolvien välisiä eroavuuksia Ragde kuvaa lempeästi mutta tarkkasilmäisesti

Erakkoravuissa, kirjasarjan toisessa osassa, keskiöön nousee Torunn, joka vasta nyt tutustuu isäänsä ja lähisukuunsa. Kaikkien perheenjäsenten elämät ovat joutuneet muutostilaan, niin myös Torunnin, jonka on tehtävä vaikeita valintoja.

Vihreät niityt on sarjan kolmas ja viimeinen osa. Siinä Torunn hoitaa sikatilaa ja ”isoisäänsä”. Erlend ja Krumme valmistautuvat vanhemmuuteen Kööpenhaminassa. Margido uudistaa hautaustoimistoaan ja nauttii uudesta saunastaan.

Anne B. Ragde luo kirjoissaan todentuntuisen, arkisen mutta lämpimän ja inhimillisen maailman. Huumori on vähäeleistä ja synkänpuoleista. Kesälukemisena verratonta; helppoa, mutta ei tyhjänpäiväistä. Ja jos ensimmäinen osa imaisee mukaansa voi lukunautintoa jatkaa vielä kahden kirjan verran.

Marju Tapaninen

>Hae HelMet-kirjastosta

Andersson, Claes: Jokainen sydämeni lyönti

Häkellyttävän monialaisen Claes Anderssonin elämästä riittäisi aineksia vaikka useampiinkin muistelmiin ja elämäkertoihin: hänet tunnetaan paitsi vasemmistopoliitikkona ja lääkärinä myös muusikkona, runoilijana ja kirjailijana. Viime syksynä julkaistu Jokainen sydämeni lyönti piirtää sykäyksenomaisten tuokiokuvien kautta hurmaavan kokonaiskuvan lahjakkaasta ja monipuolisesta ihmisestä.

Jokainen sydämeni lyönti ei ole poliittinen muistelmateos – suoraa politiikan kommentointia siinä on jopa huomiota herättävän vähän. Muista rooleistaan Andersson sen sijaan kertoo auliisti, mutta kuvauksen pääpaino on koko ajan vahvasti yksityiselämän, ihmissuhteiden ja yksilön henkilökohtaisen kokemusmaailman puolella. Heti muistelmiensa alussa Andersson herättelee lukijaansa kyseenalaistamaan subjektiivisen kerronnan todenpitävyyttä: kuinka tarkasti menneitä tapahtumia muistelevan kertojan muisti toimii, ja ovatko muiden ihmisten näkemykset samoista tapahtumista kenties hyvinkin erilaisia?

Anderssonin ääni on lämmin, viisas ja rehellinen. Nuoren Claes Anderssonin sekalaisiin toilauksiin seitsemänkymppinen kertoja suhtautuu lempeällä huumorilla, joka parhaimmillaan saa lukijankin nauramaan ääneen. Andersson ei peittele inhimillisiä heikkouksiaan, vaan kirjoittaa avoimesti esimerkiksi peliriippuvuudestaan. Heikkoudet, virheet ja ongelmat ovat olennainen osa inhimillistä kokemuspalettia, ja on arvokasta, että niitä voidaan käsitellä julkisesti myös ilman sensaatiohakuisuutta.

Anderssonin muistelmat sopivat sekä nopeiden että viipyilevien lukunautintojen ystäville. Jokainen sydämeni lyönti on oivallista luettavaa niin ihmisyyden peruskysymyksiä ilokseen pohtivalle lomalaiselle kuin kiireiselle kesätyöläisellekin. Anderssonin teksti vie mukanaan, ja lukijan tekee helposti mieli ahmaista koko kirja kerralla. Lyhyistä luvuista rakentuva teos pitää kuitenkin lukijan otteessaan myös silloin, kun lukuaika jakautuu kahvitauon mittaisiin pätkiin. Jos aiot tänä kesänä lukea vain yhden kirjan, lue tämä!

Tarja Pyyaho

>Hae HelMet-kirjastosta

Forman, Gayle: Jos vielä jään

Työssäni joudun/saan lukea nuortenkirjallisuutta, vaikka en kirjojen kohderyhmään enää kuulukaan. Silloin tällöin törmää nuortenkirjoihin, joiden lukemista voi suositella muillekin entisille nuorille. Yksi tällaisista kirjoista on Gayle Formanin kirjoittama Jos vielä jään.

Mia on 17-vuotias sellistityttö, jolla on bändissä soittava poikaystävä Adam ja edessä tulevaisuus arvostetussa Juilliardin musiikkiakatemiassa New Yorkissa. Tuo tulevaisuus pyyhkiytyy kuitenkin pois auto-onnettomuudessa, jossa Mian perhe kuolee ja Mia itse huomaa seuraavansa tapahtumia eräänlaisessa välitilassa elämän ja kuoleman välissä.

Kirja etenee kahdessa tasossa. Mian muistojen kautta peilataan Mian mennyttä elämää. Toisessa tasossa Mia tarkkailee tapahtumia sairaalassa onnettomuuden jälkeen ruumiinsa ulkopuolella. Kuinka jatkaa elämää, kun koko perhe on poissa? Muutto New Yorkiin veisi pois myös Adamin luota, mutta toisaalta sellon soittaminen on Mian intohimo. Mian on tehtävä päätös: on jaksettava onnettomuuden jälkeiset vaikeudet tai luovutettava. On valittava elämä tai kuolema.

Dramaattisesta aiheesta huolimatta tarina on unenomainen ja herkkä kuvaus rakkaudesta ja valintojen tekemisestä. Ei ehkä parasta seuraa meluisalle uimarannalle, mutta sadepäivään ja valoisiin kesäöihin, jolloin ei malta mennä nukkumaan, kirja sopii tunnelmapalaksi.

Heli Ronkainen

>Hae HelMet-kirjastosta

Megatron Braineater: Kapteeni Shiva. Osa 1, XIYI

Kapteeni Shiva on uutta kotimaista tieteiskirjallisuutta. Se perustuu uusimpiin ihmis-, luonnon- ja salatieteellisiin tutkimustuloksiin. Päähenkilöinä seikkailevat Shiva ja Kapteeni Kim-Choi, jonka tehtävänä on luotsata Yön lisko –nimistä valtaaja-avaruusalusta.

Kertomus alkaa vuonna 2745. Tuona aikana avaruusmatkailu galaksien välillä on jokapäiväistä puuhaa. Ihmelapsi Shiva löydetään Maasta, hän on puoliksi kyberneettinen ja hän omaa hurjat telekineettiset ja telepaattiset kyvyt, jotka pääsevät vähitellen oikeuksiinsa avaruusaluksella matkatessa. Shivan kyvyt johtuvat siitä, että hänet on geeniräätälöity mehiläiskuningattarelta löydetystä DNA-materiaalista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hän ymmärtää muiden kemiallisia viestejä vaistomaisesti eli hän pystyy lukemaan ajatuksia.

Kyseessä on neliosainen scifi/jännityssarja, josta tämä vuonna 2007 julkaistu kirja on sen ensimmäinen osa. Kirjat itsessään ovat kuin taideteoksia, kuvitus on hyvin psykedeelistä kansia myöten. Siitä ovat vastuussa itse kirjailija Maria Candia sekä helsinkiläinen muusikko, graafikko ja radiotoimittaja Mikko Viljakainen. Jokaisen kirjan mukana tulee liitteenä lukemista ”syventävä” CD, joka sisältää ”scifimäistä” konemusiikkia.

Kapteeni Shiva sopii kaikille tieteiskirjallisuudesta pitäville lukijoille, niin nuorille kuin vanhemmillekin, jotka haluavat tutustua uuteen kotimaiseen tulevaisuuden klassikkoon!

Miikka Mäkelä

>Hae HelMet-kirjastosta

Capote, Truman: Kylmäverisesti

16.11.1959 kirjailija Truman Capote luki seuraavan uutisen New York Timesista:

HOLCOMB, Kan., Nov. 15 (UPI) — A wealthy wheat farmer, his wife and their two young children were found shot to death today in their home. They had been killed by shotgun blasts at close range after being bound and gagged. (New York Times 16.11.1959)

Edellisenä päivänä vastikään ehdonalaiseen vapauteen päässeet Rickhard Hickock ja Perry Smith olivat murtautuneet kansasilaiselle maatilalla ja murhanneet maanviljelijä Herb Clutterin, tämän vaimon ja kaksi heidän nuorinta lastaan. Saaliikseen he saivat muutamia dollareita.

Uutisen innoittamana Capote matkusti Kansasiin perehtymään tapaukseen ystävänsä kirjailija Harper Leen kanssa. Yhdessä he haastattelivat paikkakunnan asukkaita, rikosta tutkivia poliiseja sekä Hickockia ja Smithiä ja keräsivät laajan tausta-aineiston kirjaa varten.

Kylmäverisesti on kaunokirjalliseen muotoon kirjoitettu kriminologinen tapaustutkimus. Omana aikanaan se yhdisteli uraauurtavalla tavalla journalismin ja luovan kirjoittamisen käytäntöjä. Capote itse kutsui kirjaansa ei-fiktiiviseksi romaaniksi. Alunperin tarina ilmestyikin jatkokertomuksena New York Times -sanomalehdessä.

Kirja tarkastelee Hickockin ja Smithin luomaa murhenäytelmää tekijöiden, poliisin, rikoksen uhrien sekä yhteisön näkökulmista. Ennen kaikkea se pyrkii vastaamaan tärkeään kysymykseen: Miksi ja miten ihmeessä Hickock ja Smith päätyivät järjettömään tekoonsa?

Kylmäverisesti on klassikko, joka jokaisen rikollisuuteen orientoituneen kirjallisuuden ystävän on ehdottomasti luettava. Suositellaan luettavaksi tukevan Bourbon-lasillisen kanssa.

Ville Karinen

> Hae HelMet-kirjastosta

Muuta mielenkiintoista: Kirjaan ja sen syntyhistoriaan liittyen on tehty myös kolme elokuvaa: Kylmäverisesti (1967) , Capote (2005), ja Kunniaton (2006).

Matthews, Owen: Stalinin lapset

Englantilainen toimittaja kertoo vanhempiensa rakkaustarinan ja sen myötä palasen itänaapurin  lähihistoriaa sellaisella tasolla, josta tiedämme edelleen kovin vähän.

Marwin Matthews kiinnostui venäjän kielestä ja saapui stipendiaatiksi sodan jälkeen. Häntä kiehtoi erilaisuus, ja kieltämättä myös luksuselämä etuoikeutettujen piirissä. Kyse on kielletystä asiasta, kun rakkaus roihahtaa ja kohteena ja Stalinin orpokodeissa kasvanut tyttö. Asia olisi voitu jotenkin painaa villaisella, mutta periaatteellinen Marwin sotkeutuu omaan naiiviuteensa kieltäytymällä hänelle tarjotusta KGB:n vakoojamanttelista ja saa ikuisen porttikiellon Neukkulaan.

Mutta tätä miestä ei vähällä peloteta. Mies haluaa rakastetun luokseen ja kampanjoi näkyvästi kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa. Tapaaminen oli mahdollista vain suomalaisen matkatoimiston järjestämien viisumittomien matkojen avuksi. Ajatelkaa, mikä lemmennäyttämöitä Helsinki ja Tallinna olivat vielä 60- ja 70-luvuilla, kun vapaasta tapaamisesta ja matkustusoikeudesta ei osattu uneksiakaan! Ja kun kymmenen vuoden taistelu sitten vie rakastavaiset yhteen, niin heidän poikansa Owen matkustaa nuorena aivan uudenlaiseen Moskovaan ja rakastuu, tietysti!

Kolmen neuvostosukupolven elämät ovat niin kaukana toisistaan, etteivät varmaan Stalin vainoissa tuhotut isovanhemmat ja kuumimmasta läntisestä hotista täysin nauttiva tyttärenpoika ehkä osaisi puhua samaa kieltä. Hieno kuva ihmisistä historian konehampaissa  tästä kyllä välittyy ja täytyy taas ihailla sitä rakkauden voimaa.

Marjatta Hemming

> Hae HelMet-kirjastosta

Aineistovalintaa 1970- ja 1980-lukujen tyyliin

Pedagoginen informaatikko Marjatta Hemming Vantaan kaupunginkirjastosta kertoi Fiktiopäivä goes retro! -päivässä 1970- ja 1980-luvun kirjallisuudesta kirjastolaisen näkökulmasta. Videossa poiminta Marjatan esityksestä. Kuudes fiktiopäivä pidettiin 16.4.2010 Tampereen Metsossa.

Lähde: www.kirjastokaista.fi

Kuvaus ja editointi: Tuomas Lipponen