Hakunilan Murharyhmässä 14.10.2015 harvinainen vieras

Viimeisin ”Murhis” oli pelkkää juhlaa. Murhamysteerin voittajat Tia & Pirjo lahjoivat meitä voittonsa kunniaksi  karkeilla  ja me järjestäjät saimme hienon kiitoskortin.
Eikä tässä vielä kaikki: meillä oli vieras! Dekkarivinkkari Matti Järvinen Pasilan kirjastosta tuli iloksemme ja vinkkasi meille kasan uutta luettavaa. Oli kerrassaan hurmaavaa napostella nameja ja samalla kuunnella tarinointia hyvistä kirjoista.

Matti vihautanumminkkasi meille seuraavat kirjat:
Bauer, Belinda: Hautanummi
Forsman, Tiina: Annikki Nissinen selvittää murhan
Hautala, Marko: Kuokkamummo
Heino, Jyrki: Kellari
Hiekkapelto, Kati: Kolibri
Hjorth & Rosenfeldt: Mies, joka ei ollut murhaaja
Larsson, Åsa: Aurinkomyrsky
Leino, Marko: Ansa
Saarto, Timo: Vaitelias poika
Sandberg, Timo: Mustamäki
Theorin, Johan: Hämärän hetki / Santa Psykon suojatit / Verikalliot / Yömyrsky

Pyysimme Mattia suosittelemaan vinkkaamistaan kirjoista meitä varten seuraavan kuukauden kirjan. Muutamasta ehdotuksesta valikoitui luettavaksi
Belinda Bauerin Hautanummi. Käsittelemme sitä sitten marraskuussa.

Vinkkauksen jälkeen kävimme käsiksi viimeisimpään lukukirjaamme: Jim Thompsonin keräämään novellikokoelmaan Helsinki Noir. Ryhmän ”tuomio” kirjalle oli seuraava: mielenkiintoinen lukea, mutta niin kovin, kovin synkkä. Teoksen hyvä puoli oli, että monet tapahtumapaikoista olivat lukijoilleen jo ennestään tuttuja, joten oli mukava nähdä tapahtumat sielunsa silmin novelleja lukiessaan. Toisaalta taas kaivattiin vähän enemmän ”lihaa luitten päälle”. Ryhmän mielestä tarinat jäivät kesken ja aivan liian lyhyiksi, vaikka olivat mielenkiintoisia. Tarnoissa olisi ollut ainesta enempäänkin.
Teemu Kaskisen kirjoittama ”Pieni musta” sai kaikki naislukijansa kerrassaan raivoihinsa. Saattoipa käydä jopa niin, että kaikki naiset olivat novellista niin vihaisia, että ryhmän miesvahvistus ei saanut ääntään kuuluville… tässä kohtaa paheksun itseäni ryhmänvetäjänä, koska itsekin villiinnyin jäkättämään ko. novellista = lähti vähän lapasesta. Haluan kuitenkin kiinnittää huomion myös siihen, että ”Pieni musta” oli todella tyylikkäästi kirjoitettu, vaikka tarina itsessään oli (etenkin) naislukijoilleen todella ahdistava.
Keskustelimme myös, että minkähänlaisia noir -sarjan muut kirjat ovat? Maalaavatko nekin kaupungeistaan yhtä synkeää kuvaa kuin Helsinki Noir vai ovatko ne erilaisia? Onko perinpohjainen synkkyys vain suomalaisten kirjoittajien etuoikeus ja kuinka paljon sanalla ”noir” on tässä kohtaa painoarvoa? Tästä pitää siis ottaa selvää ja lukea joku toinenkin teos.

markkukeisalaPienenä vinkkinä näin etukäteen: joulukuun tapaamisessa vieraanamme on kirjailija Markku Keisala. Toki sitä ennen luemme hänen teoksensa, jotta voimme piinata itse tekijää kysymyksillämme ja kommenteillamme. Luettava kirja julkistetaan vasta seuraavassa tekstissä – pidän teitä jännityksessä siihen asti!

Tämmöistä tällä erää, johan sitä tekstiä syntyikin. Jos et päässyt paikalle 14.10. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Tap(a)amme taas keskiviikkona 11.11.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.

Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

karvatpystyssä

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

PS. Hiphei! Kaipailemiimme eläinaiheisiin dekkareihin löytyi uusi sarja! Spencer Quinn kirjoittaa Nuuskija-tutkimuksia nimistä sarjaa, josta on toistaiseksi suomennettu kaksi osaa: ”Karvat pystyssä” ja ”Häntäkarvan varassa”. Kirjojen sankarista Chet -koirasta lisää ohessa:

http://www.chetthedog.com/

 

– See more at: http://kirjasto.vantaa.fi/lukupiiri/?p=2549#sthash.sqtC9hEj.dpuf

Lukupiiri Lumon kirjastossa 13.10.2015

13.10. Anne B. Radge: Berliininpoppelit 1. osa (Tammi, 2007)

Lokakuussa luettu kirja oli Anne B. Ragden Berliininpoppelit. Berliininpoppelit on kirjailijan sukutrilogian ensimmäinen osa. Kirja kertoo Trondheimin seudulla elävästä Neshovin suvusta. Kirjan päähenkilöitä ovat kolme veljestä ja yhden veljen tytär. Sikatilallinen Tor hoitaa sukutilaa, Erlend on Kööpenhaminassa asuva somistaja ja Margido hautausurakoitsija. Sikatilalla asustaa myös vanhempaa polvea, edellisten vanhemmat. Tarinaan ilmestyy myös Tor-veljen avioton tytär Torunn, joka on elänyt äitinsä kanssa muualla.

Tor on sikoihinsa keskittynyt tilallinen. Hänen huolensa liittyvät sikojen porsimiseen ja porsaiden selviämiseen. Hän näkee niissä elämän kauneuden. Hänen tilansa on rappiolla ja äiti hallitsee kaikkea ja hiljaisena pysyttelevä isä jää taustalle. Torunn on hänen nuoruudenrakkautensa kanssa saatu tytär. Margido on työnsä osaava hautausurakoitsija, joka ei ole puhunut äidilleen seitsemään vuoteen. Veljeksistä kolmas, Erlend, on somistaja ja elää homoseksuaalisessa, onnellisessa suhteessa Kööpenhaminassa. Hänen yhteytensä muuhun sukuun on katkennut. Veljekset ovat vieraantuneet toisistaan ja joutuneet erilleen henkisesti ja fyysisesti.

Kun veljesten äiti sairastuu, halvaantuu ja kuolee, he kokoontuvat kaikki yhteen ja mukaan tulee myös Torunn ja Erlendin kumppani Krumme. Perheen kokoontuessa yhteen alkaa välienselvittely ja traagisten suvun salaisuuksien paljastaminen. Synkin esiin tullut salaisuus on veljesten isäksi luullun miehen paljastuminen heidän velipuolekseen. Poikien oikea isä on Tallak-vaari. Tämä salaisuus on ollut joidenkin perheenjäsenten tiedossa ja se on erottanut veljeksiä toisistaan samoin kuin yhden veljeksen homoseksuaalisuus. Äidin kuoleman jälkeen yhteinen joulunvietto tuo hieman onnea suvun tapaamiseen.

Kirjailija kuvaa lämmöllä ja ymmärtämyksellä kummallista ja rikkinäistä sukua. Suvun salaisuudet loivat varjonsa kaiken ylle. Veljekset olivat yksinäisiä, paitsi Erlend, jonka homoutta ei vanhoillisella maaseudulla ymmärretty. Hän oli päässyt irti suvun ahdistavasta ilmapiiristä ja luonut varakkaan ja onnellisen elämän kumppaninsa kanssa. Hän kuitenkin pelkäsi kumppaninsa ja sukulaistensa tapaamista. Rappeutunut maalaistalo ja kuolema hallitsivat Torin ja Margidon elämää. Tor eli äitiinsä kiintyneenä kotitilalla, jonka suppeassa elämänpiirissä kaikki oli rajoittunutta. Margido sai tyydytyksen ammattimaisesta ja huolellisesta kuoleman kohtaamisesta. Tähän maailmaan muualta tulleet Erlend, Krumme ja Torunn kohottivat tunnelmaa panemalla toimeksi kodin kunnostuksessa ja yhteisissä jouluvalmisteluissa:

”Siitä oli kauan, kun Tor oli syönyt näin hyvää ruokaa ja hän otti vielä kahdesti lisää. Paistin kuori oli ritisevän rapeaa ja kastike niin hyvää, että hän unohti käytöstavat ja muusasi perunat kunnolla kastikkeeseen. Hän huomasi, että pähkinänsärkijää pitelevä tonttu seisoi piirongin päällä. Siellä oli myös kulhollinen pähkinöitä ja vihreitä marsipaanipalloja sekä rasiallinen viikunoita. Olut, akvaviitti, kynttilät ja herkullinen ruoka täyttivät hänen mielensä kiitollisuudella ja suvaitsevaisuudella. Kukaan ei ollut vielä kohottanut maljaa, mutta uskaltaisiko hän tehdä sen nyt? Hän kohotti liköörilasia. – Malja …äidille”

Berliininpoppelit on ennakkoluuloton ja realistinen sukuromaani. Se kertoo Norjan maaseudusta ja aikojen muuttumisesta. Anne B. Ragde on taitava tarinankertoja, joka vetää lukijan mukaansa seuraamaan ihmisten kohtaloita ja maailman ja aatteiden muuttumista. Kirjasta on tehty suosittu tv-sarja. Kirja on ilmestynyt 2007 ja suomennettuna 2009. Kirjan henkilöiden tarina jatkuu trilogian kahdessa seuraavassa osassa, jotka ovat Erakkoravut ja Vihreät niityt.

Eila Järvinen
kirjastonhoitaja
eila.jarvinen(at)vantaa.fi

Lukupiiri Lumon kirjastossa 8.9.2015

8.9. Anne Tyler: Päivällinen koti-ikävän ravintolassa (Otava, 2012)

Syksyn ensimmäisessä lukupiirissä keskusteltiin Anne Tylerin kirjasta
Päivällinen koti-ikävän ravintolassa.

Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on vuosikymmeniä kattava kertomus perheestä ja sen jäsenten välisistä suhteista, jotka ovat enemmän tai vähemmän monimutkaisia. Isän lähtö on perheessä tabu, josta ei puhuta ja vaikka perheen sisällä kuohuukin monesti, pidetään yhdessä yllä kulissia perheestä, jolla menee hyvin vaikka todellisuudessa edes yhteistä perheateriaa ei saada syötyä loppuun asti ilman riitaa.

Lukupiirin mielestä perheenjäsenten väliset suhteet ovat mielenkiintoisia. Ihmissuhteissa on jännitettä ja vaikka kaikki tuntuvat pitävän tietynlaista etäisyyttä toisiinsa, rakastavat he silti toisiaan. Joskin lukupiirin mielestä jokainen lapsista pyrkii ottamaan tavallaan etäisyyttä voimakastahtoiseen äitiin: Jenny ja Cody muuttavat pois kotoa ja Ezra alkaa pyörittää ravintolaa. Äidin vaikutus kuitenkin heijastuu heihin kaikkiin… Ihan kuin jokainen tuntuisi etäisyyksistä välittämättä vähän kyräilevän toisiaan ja etsivän jotain, josta huomauttaa.

Äiti, Pearl, herätti erityisen paljon keskustelua. Toisaalta häntä ymmärrettiin, sillä kirjan tapahtumat alkavat ajasta, jolloin äidin paikka oli kotona ja perheen piti olla juuri tietynlainen. Lisäksi Pearl persoonana on varsin ylpeän oloinen, sellainen joka ei halua myöntää ongelmia tai rikkoa odotuksia. Toisaalta häntä moitittiin äitinä ja kummasteltiin sitä, kuinka joku voi kohdella lapsiaan niin. Eräs lukupiiriläinen totesikin kirjan olevan ”lyhyt oppimäärä lasten pilaamiseen”.

Perheen lapsista oltiin lukupiirissä montaa mieltä. Ezraa toisaalta arvostettiin hänen rauhallisuutensa takia, toisaalta häntä taas pidettiin vähän ressukkana. Ezra on sellainen, että alistuu kiusattavaksi. Varsinkin vanhemman veljensä Codyn jopa järjestelmälliselle kiusaamiselle Ezra on herkkä tapaus, joka ei kuitenkaan anna sen masentaa itseään. Hän päinvastoin jopa osoittaa esimerkillistä perherakkautta koettamalla kerta toisensa jälkeen järjestää perhepäivällisiä. Pojista Cody taas on selkeästi ilkeämielisempi ja kärsii lukupiiriläisten mielestä pahanlaatuisesta veljeskateudesta, jota ei kuitenkaan kunnolla selitetä auki. Vahvojen poikien varjoon tuntuu jäävän tytär Jenny. Hän ei jää vanhaksi piiaksi vaan avioituu varhain joskaan löytämättä onnea ensimmäisestä avioliitostaan.

Yhteisesti lukupiirissä todettiin, että Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on äärimmäisen surullinen kirja, jonka ymmärtämistä saattaa hankaloittaa se, ettei tunne kunnolla amerikkalaista elämäntapaa. Kirjaan kaivattiin lisää kuvailua ja tunnelmointia, sillä kukaan henkilöhahmoista ei tullut lukijalle kovinkaan läheiseksi. Samaa mieltä lukupiiriläiset olivat myös siitä, että kirja on taitavasti kirjoitettu: tapahtumia seurataan useamman henkilön kantilta, joten tapahtumiin saa useammankin perspektiivin. Eroavia mielipiteitä sen sijaan löytyi kirjan kiinnostavuudesta. Toisten mielestä kirja oli alkuun melko pitkästyttävä ja alkoi kiinnostaa vasta lähellä loppua, kun taas osaa kirja kiinnosti alusta alkaen.

Kirjan fyysinen muotokin aiheutti keskustelua. Lukupiirissä oltiin erimielisiä pokkari-painoksesta. Toisaalta se on ahdas lukea, mutta enemmistön mielestä keveys ja pieni koko olivat enemmänkin hyvä asia: helppo ottaa mukaan tai lukea vaikka selällään sängyssä, mahtuu laukkuun ja on kevyt kannatella.

Reija Karvonen
kirjastovirkailija
reija.karvonen(at)vantaa.fi

Murharyhmän kokoontuminen Hakunilassa 6.5.2015

Keskiviikon Murharyhmän kohteena oli tällä erää Tuomas Liuksen Haka. Jostain mystisestä syystä melkein koko ryhmällä oli ollut vaikeuksia aloittaa kirjan lukeminen. Tulipa kuitenkin luettua – tai ainakin tehtyä sitkeä päätös, että ”Luen tämän kyllä loppuun asti!” Teos koettiin kuitenkin lukemisen arvoiseksi.

Kirja todettiin erittäin kuvailevaksi: miljööt ja henkilöt oli helppo kuvitella omassa mielessään. Toinen päähenkilöistä, Marko Pippurinen, jakoi ryhmäläisten mielipiteitä. Osan mielestä Marko oli oikein veikeä ja hauska hahmo, osan mielestä ällöttävä: ”Kävikö se edes ikinä suihkussa? Yäk!”

Totesimme yhdessä, että Haka sopisi mainiosti tv-sarjaksi toiminnallisuudessaan ja farssimaisuudessaan. Kirjasta jäi sellainen tunne kuin olisi lukenut toimintaelokuvaa, jossa ei lasketa luoteja eikä takerruta lillukanvarsiin (kuten siihen, että ovatko kaikki kirjassa olevat asiat täysin uskottavia). Ehkä joku tv-tuottaja ottaa tästä vinkistä kopin?

Keswhopushedhumptydumptykiviikon kevennyksenä tutustuimme myös lapsille suunnattuun englanninkieliseen kuvakirjaan Who pushed Humpty Dumpty, jossa vanhat, perinteiset sadut laitetaan uuteen uskoon. Kuvitus on hervotonta ja teksti kirjoitettu parhaaseen Raymond Chandler – tyyliin. Jokaisen dekkaridiggarin kannattaa ehdottomasti tsekata tämä läpi.

piiraanmakumakea

Alan Bradleyn Piiraan maku makea on seuraava kirjamme. Kyseinen opus onkin sitten taas ”jotain ihan muuta” mitä olemme aikaisemmin lukeneet. Saapa nähdä millaiseen ryöpytykseen kirjan sankaritar Flavia de Luce vielä päätyy.

Jos et päässyt paikalle 6.5. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Tap(a)amme taas keskiviikkona 10.6.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

– See more at: http://kirjasto.vantaa.fi/lukupiiri/?p=2357#sthash.3euKGGdS.dpuf

Martinlaakson kirjaston lukupiirissä huhtikuussa Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeetat

Maanantaina 20.4. klo 16:00 – 17:30 Martinlaakson kirjaston lukupiirissä on vuorossa tanskalaisen Kim Leinen vuonna 2013 Pohjoimaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittanut teos Ikuisuusvuonon profeetat.

Ikuisuusvuonon profeetat on henkeäsalpaava kasvutarina valistuksesta ja sielun pimeydestä, vallasta ja vapaasta tahdosta siirtomaavallan Grönlannissa

Lukupiiriä vetää FM Helena Lassila.

Lukupiiri on kaikille avoin. Tervetuloa!Ikuisuusvuonon

Tarinakoukussa virkkausta sadonkorjuun hengessä

Tarinakoukkuun 17.3. vieraaksemme saapuvat Tikkurilan Martat esittelemään toimintaansa sekä pitämään käsityöpajaa. Käsityöpajan aiheeksi valittiin yhteisesti virkkausta sadonkorjuun hengessä.

Mikäli haluat osallistua opastukseen, varaa siis mukaasi:

  • Ohuehkoa, tiukkakierteistä villa-, tekokuitu- tai puuvillalankaa (esimerkiksi Novita Nalle, Mandarin Petit)
  • Virkkuukoukku. Koukku voi olla pienempi kuin yleensä käyttäisit tälle langalle.
  • Sakset.
  • Tylppäkärkinen neula.
  • Vihannesten täytteeksi vanua.

Jos et halua osallistua virkkuuseen, voit hyvin tulla paikalle oman käsityösi kanssa ja olla vain kuunteluoppilaana Marttojen opastuksen ajan. Jo nyt sadonkorjuuvirkkauksesta innostuneille linkkivinkkinä seuraava Kässämarttojen sivulta.

 

Sadonkorjuu

Martinlaakson kirjaston lukupiirissä Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja

Martinlaakson kirjaston lukupiiri kokoontuu seuraavan kerran 9.3. klo 16:00 – 17:30 ja tuolloin keskustelemme Lars Sundin teoksesta Kolme sisarta ja yksi kertoja.

Amatööri-teatteriseurue päättää uskaliaan uljaasta satsauksesta: näyttämölle sovitetaan Anton Tsehovin Kolme sisarta. Päärooleihin valituilla kolmella naisella ei ole juuri muuta yhteistä kuin nuoruus ja rakkaus teatteria kohtaan.

Elämänmakuinen ja elämänkokoinen romaani eeppisen kerronnan taiturilta.

Lukupiiri on kaikille avoin. Tervetuloa!
Kolme sisarta

Pia Juul Tikkurilan kirjastossa

Pia Juul interview by Ville Karinen, Vantaa city library.

Tikkurilan kirjaston aikuisten osastolla oli vieraana tanskalainen kirjailija Pia Juul maanantaina 22.8. klo 18-19.00. Pia Juul (s. 1962) on Tanskan arvostetuimpia nykykirjailijoita. Tänä syksynä suomennoksena ilmestynyt Hallandin murha on voittanut Tanskan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon Den Danske Banks literaturprisin. Teos on ollut kotimaassaan myyntimenestys ja se on julkaistu jo kahdeksassa maassa.

Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Tikkurilan kirjasto, Tanskan suurlähetystö, Atena kustannus ja Vantaan Pohjola-Norden ry.

Fantasian lumoa, pelaamisen iloa

Kesällä, kun arjen aherrus taukoaa lomien ajaksi, on mukava uppoutua fantasian maailmaan. Harry Potter elokuvien viimeinen osa sai Suomessa ensi-iltansa viime viikolla. Elokuvien sekä Rowlingin kirjojen lisäksi Harry Potter seikkailee myös peleissä.

Lego Harry Potter on hauska peli perheen pienimmille, ja se löytyy kirjastosta PC:n lisäksi neljälle eri konsolille. Potterin tarina on useimmille jo tuttu, ja kirjastossa kuullaankin usein kysymys: ”Mitä Potterin jälkeen?”

Salamavaras aloittaa Rick Riordanin Percy Jackson kirjasarjan, joka soveltuu hyvin Potter-faneille. päähenkilö on lukihäiriöstä ja koulukiusaamisesta kärsivä poika kunnes selviää, että hänessä onkin jotain aivan erityistä. Alkaa seikkailu, jossa Antiikin Kreikan mytologian jumalat ja muut hahmot heräävät henkiin. Salamavaras on saatavana myös elokuvana ja pelinä.

Villiin luontoon on Erin Hunter nimimerkillä kirjoitettu Soturikissat sarjan ensimmäinen osa, joka sopii eläimistä kiinnostuneille ja erityisesti jännityksen ja kissojen ystäville. Ruska kissa on vielä pentu, mutta hän lähtee kotoaan liittyäkseen metsässä elävien villikissojen klaaniin. Luvassa on hurjia seikkailuja, jotka eivät sovellu kotikissoille.

Fantasiasta puhuttaessa on hyvä muistaa myös lautapelit sekä roolipelit. Kirjastoista löytyy hauskoja lautapeliklassikkoja kuten Carcassonne, jota voit pelata kirjaston tiloissa. Roolipelien äärellä pääsee kokemaan fantasiamaailman ainutlaatuisella tavalla.

Roolipelien klassikko Dungeons & Dragons (D&D) on 1970-luvulta lähtien pelattu ja tunnetuinpia roolipelejä. Erilaisista seikkailuista löytyy varmasti tutkittavaa vuosiksi hyvässä peliporukassa. Toinen esimerkki suositusta fantasia-aiheisesta pelistä on Runequest. Kirjastosta löytyy satoja roolipelejä, joiden joukosta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Mitä roolipelaaminen oikein tarkoittaa? Jos ei ole koskaan kokeillut, voi olla vaikea ymmärtää mistä oikein on kyse. Roolipeleistä on olemassa monenlaisia oppaita kirjastossa, mutta parhaimman kuvan toiminnasta saa näkemällä ja itse kokeilemalla. Hyvä paikka roolipelien maailmaan tutustumiselle on  Suomen suurin roolipelitapahtuma Espoon Dipolissa:

Ropecon 29.-31.7.2011.

Vantaan kirjastoauto Haave osallistuu Ropeconiin lastattuna täyteen fantasiaa ja pelejä sekä muuta aiheeseen liittyvää materiaalia, jota voi lainata kirjastokortilla paikanpäältä. Kaikki halukkaat pääsevät myös pelaamaan kirjaston lauta- ja roolipelejä. Henkilökunta kertoo tapahtumassa mielellään myös lisää fantastisia vinkkejä kesäksi. 

Lea Kuusirati, Vantaan kaupunginkirjasto