Teema 2: Yksin jääneet lapset
Lisa O’Donnell: Mehiläisten kuolema (Moreeni, 2013) ja Ian McEwan: Sementtipuutarha (alun perin ilmestynyt v. 1980, uusi painos 2009 Otava)
Helmikuun lukupiirissä oli poikkeuksellisesti kaksi kirjaa käsiteltävänä. Ensin keskustelimme Ian McEwanin Sementtipuutarhasta (Otava, 2009) ja sen jälkeen Lisa O’Donnellin Mehiläisten kuolemasta (Moreeni, 2013).
Molemmat kirjat kertovat orvoiksi jääneistä sisaruksista, jotka elävät hyvin omituista elämää vanhempiensa kuoltua eikä elämä vanhempien eläessäkään ole ollut mitenkään keskivertoperhe-elämää.
Kirjoista riitti jälleen keskusteltavaa ja lopuksi ruodittiin vielä hieman nykypäivän vanhemmuutta ja opettajuuttakin. Onko ”vinksallaan olo” lisääntymään päin yhteiskunnassamme?
Kirjat olivat samantyylisiä ja rankkoja kertomuksia hyväksikäytöstä, pahuudesta ja väkivallasta. Teoksia pidettiin ahdistavina, mutta samalla valtaansa ottavina. Kirjojen kieli oli selkeää ja sujuvaa, mutta sisälsi paljon kirosanoja ja seksuaalista jännitettä.
Sementtipuutarha on brittiläisen Ian McEvanin esikoisteos vuodelta 1978. Vuosista huolimatta aihe ei ole ikääntynyt, vaan asettuu loistavasti tähän päivään.
McEwan kirjoittaa Sementtipuutarha-teoksessaan neljästä orpolapsesta, joiden vanhemmat ovat kuolleet traagisesti. Ensin isä kuolee yllättäen ja äiti hieman myöhemmin vakavasti sairaana. Perheen esikoinen alkaa hoitaa äidin roolia. Kertojana teoksessa on perheen murrosikäinen poika, jonka suhtautuminen tapahtumiin on outo. Toiseksi nuorin lapsista pakenee kirjojen maailmaan ja perheen kuopus taantuu vauva-asteelle.
Nimestään huolimatta teos ei ole mikään puutarhakirja. Sementtipuutarhaa pidettiin rankkana kirjana, jota joutui lukemaan taistellen alusta loppuun.
Kirjan mainostettu psykologinen loistokkuus ei avautunut ryhmäläisille ainakaan ensimmäisellä lukukerralla, mutta harva haluaa lukea tekstiä uudelleenkaan. Ehkä kyseessä oli kirjailijan kyky luoda psykologista jännitettä juoneen eikä herättää syvällistä psykologista pohdintaa aiheesta. Lukupiiriläiset totesivat, että kirjassa täytyi olla jokin juju, jota he eivät ymmärtäneet.
Kirjasta löytyy seksuaalista jännitettä ja ilmiselvä insestin tabu. Lapset ajautuivat kieroutuneeseen seksuaalisuuteen, jossa pikkuveli puetaan tytöksi ja sisarukset hyppäävät keskenään sänkyyn. Teos herätti lukijoissa paljon kysymyksiä. Oliko Jackin kertomus todellista vai murrosikäisen pojan hormonihuuruista fantasiaa? Kuinka pitkälle sairas toiminta voi mennä? Miten perhe on voinut elää niin eristäytynyttä elämää nykyajan maailmassa?
Ahdistuksesta huolimatta kannatti lukea. Sementtipuutarhaa ei hevillä unohda.
O’Donnellin Mehiläisten kuolema on kertomus kahdesta sisaruksesta, Marniesta ja Nellystä, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia persoonia.
Mehiläisten kuolema herätti voimakkaita ennakkoasenteita. Joko taas huumeita ja kovistyttöjä? Teos alkoi kuitenkin jollakin tavalla kiehtoa ja henkilöihin alkoi saada kosketusta. Kirjasta löytyi rankkuudestaan huolimatta lämpöä ja välittämistä.
Kertomusta kohtaan oli uskottavuusongelmia ja kyseenalaistettiin sen mahdollisuutta tapahtua oikeassa elämässä.
Mehiläisten kuolemaa pidettiin mieluisampana lukukokemuksena kuin Sementtipuutarhaa. Se ei ollut yhtä ahdistava. Kielenkäyttöä pidettiin alatyylisenä, mutta juohevana ja vauhdikkaana. Roolihenkilöiden vuorottelua kertojina pidettiin mukavana. Reaaliaikainen kerronta oli hyvää ja helppolukuista.
Kirjan lapset olivat älykkäitä ja heillä oli myös hyviä harrastuksia olosuhteista huolimatta. Lapset myös pystyivät ajattelemaan sukupolvien ketjua ja sen aiheuttamia vaikutuksia omaan elämäänsä. Kirjassa esiintynyt isoisä kuvasti ehkä asioiden taustoja.
Teoksessa tuotiin hyvin esiin rankka elämä huumemaailmassa eri variaatioineen. Kirja oli hyvin suomennettu. Se oli sisällöltään tuore ja tyyliltään hyvä.
Aidontuntuinen kuvaus ruumiiden siirtelystä ja luitten esiin putkahteluista teki kirjasta kuvottavan. Myös tämä kirja herätti paljon kysymyksiä. Teos loppui kuitenkin autuaaseen tunnelmaan, jossa lapset pääsivät suvantovaiheeseen rankan elämään keskeltä.
Lukupiiriläiset toivoivat tietoa kirjailijoista.
Ian McEwan
Hän syntyi 21.6.1948 Aldershotissa Englannissa, mutta asui suurimman osan lapsuuttaan Itä-Aasiassa, Saksassa ja Pohjois-Afrikassa. Hän opiskeli synnyinmaassaan englantilaista kirjallisuutta Sussexin ja East Anglian yliopistoissa. McEwania pidetään yhtenä Britannian merkittävimmistä nykykirjailijoista ja hän onkin saanut osakseen paljon tunnustusta ja palkintoja, mm. Booker-palkinnon vuonna 1998 romaanistaan Amsterdam. Hänen omaan elämäänsä mahtuu myös dramaattisia tapahtumia, joista lisää lähteissä.
Lähteet: Wikipedia, Otava , Ian McEwanin kotisivu
Lisa O’Donnell
Hän on syntynyt vuonna 1972 ja kasvanut Butessa Skotlannissa. Koulutukseltaan hän on B. A. (Bachelor or Arts), joka vastaa suomalaista kandidaatin tutkintoa. O’Donnell on saanut mm. Orange Prizen käsikirjoituksesta ja Commonwealth Book Prizen teoksesta Mehiläisten kuolemasta. Orange Prize on brittiläinen kirjallisuuspalkinto, joka myönnetään vuosittain englanniksi kirjoittavalle naiselle. Commonwealth Book Prize on kansanyhteisön kirjailijapalkinto.
Nykyisin Lisa O’Donnell asuu Los Angelesissa Kaliforniassa.
Lähteet: Lisa O’Donnell , LitLovers
Eija Kylänpää
informaatikko
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi