Lukupiiri Lumon kirjastossa 10.11.2015

10.11. Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava, 2013)

Finlandia-ehdokkaana 2013 ollut Kjell Westön teos Kangastus 38 tarjoaa tarkkaa Helsingin kuvausta alusta loppuun. Historian pikkufaktoja tuodaan ”tipoittain” lukijan eteen. Teos sijoittuu vuoden 1938 Helsinkiin. Kirjassa on eräänlainen jännitysmomentti mukana alusta loppuun. Oikeastaan vasta kirjan lopussa teos avautuu kokonaisuudessaan lukijalle niin, että ympyrä sulkeutuu. Kirjaa voisi luonnehtia lähes dekkariksi tai trilleriksi.

Teoksen päähenkilöinä ovat asianajaja Claes Thune ja hänen toimistossaan työskentelevä konttoristi Matilda Wiik. Erilaisista taustoistaan huolimatta Thune ja Wiik tulevat hyvin toimeen keskenään ja ehkä heitä yhdistää tavallaan myös se, että molemmat ovat tulleet puolisoidensa hylkäämiksi. Mitään suhdetta heidän välilleen ei kuitenkaan synny, vaikka lukija sitä salaa saattaisi toivoakin. Claes Thunen henkireikä on vanhoista koulukavereista koostuva Keskiviikko-kerho, joka kokoontuu keskustelemaan politiikasta. Keskiviikko-kerhon kokoontuessa asianajotoimistossa keskustelut tuovat Matilda Wiikille mieleen parinkymmenen vuoden takaiset muistot vankileireiltä. Kirjan henkilöitä vaivaavat edelleen vuoden 1918 haamut, mutta myös edessä häämöttävä sodan mahdollisuus tuo omat jännitteensä kirjaan. Lukupiirissä mietittiin, että onko vieläkään kaikkia vuoden 1917 – 18 tapahtumia annettu anteeksi. Vanhimmat lukupiiriläiset olivat kuulleet tarinoita ajan kauheuksista  isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan.

Lumon lukupiirin marraskuun kirja miellytti suurinta osaa lukijoista. Kirjaa pidettiin tiiviimpänä ja selkeämpänä kuin aiempia Westön teoksia. Aihe oli kiinnostava ja helppolukuinen, koska historian kauheudet: vankileiri, nälkä, kuolema ja petos oli osattu kirjoittaa ”kuin verhon taakse”.  Todettiin, että Westö oli tehnyt paljon pohjatyötä historiafaktojen osalta. Osalle Helsinki-kuvaus oli mieleen ja toiset eivät siitä erityisesti pitäneet. Eräs lukupiiriläisistä jopa muisteli 30-luvun laman jälkeistä nousukautta, kun oli jopa rusinoita saatavilla. Kirjassa esiintyviä keskiviikkokerholaisia pidettiin tyytymättöminä keski-ikäisinä, jotka vähitellen kasvoivat erilleen.

Teos oli mielenkiintoinen, vaikka siinä oli alakuloinen tunnelma alusta loppuun saakka. Kangastus 38 oli taitavasti kirjoitettu ja rakenteeltaan hyvä. Suomennosta pidettiin erinomaisena, vaikka jotkin sanat ihmetyttivät, kuten ilmaisu ”kammertui ylös laiturilta”.  Myös kirjan kannesta pidettiin, koska se kuvasti hyvin kirjan aikakautta.

Thune luonnehdittiin kiltiksi ja hyväntahtoiseksi henkilöksi, joten oli yllättävää, että Thune osasi pitää pintansa sisarenpoikansa kanssa, kun tämä kohteli Matilda Wiikiä huonosti. Ihmetystä aiheutti myös se, miten Matilda Wiik pystyi pitämään itsensä koossa niin kauan, vaikka hautoi kostoa kaiken aikaa ja eli vain kostoaan varten.

Saatavana myös e-kirjana

Eija Kylänpää
ts. palveluesimies
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

Hakunilassa hortoiltiin Hautanummella 11.11.2015

Heh. Liekö syksyn rasituksista johtuvaa, mutta viimeisin Murharyhmän tapaaminen oli erityisen sekava – ja erityisen hauska. Käsittelimme tällä erää Belinda Bauerin esikoisteosta Hautanummi, joka (todella tiukassa pähkinänkuoressa) kertoo sarjamurhaajasta ja 12-vuotiaasta pojasta. Mielipiteet polveilivat: joku ei halunnut lukea kirjaa loppuun, toisen mielestä se oli hyvä, kolmas ei ollut ihan vakuuttunut kirjan lopusta, neljäs piti erityisesti kirjan sisältämistä psykologisista kuvioista… Lopputulema jakoi mielipiteitä Matti Nykäsen malliin ”fifty-sixty”. Osa suosittelisi muillekin, osa ei. Joten sinun, rakas lukijani, ei auta muu kuin kokeilla!

mksinisilmät

Ensi kerralla (9.12. 2015) meillä onkin sitten vieras: kirjailija Markku Keisala – upeeta, mahtavaa! Kuukauden kirjaksi luemme Markun kirjan ”Sinisilmät”. Aiomme tehdä Markulle tiukkoja kysymyksiä sekä kirjasta että kirjailijan työstä… Tervetuloa Markku, odotamme sinua innolla!

 

Valitsimme (lue: ryhmänvetäjä tyrkytti keneltäkään kysymättä) jo seuraavatkin kirjat, joista puhutaan tammikuussa. Jokainen ryhmäläisistä valitsi jomman kumman Joulukalenterin. Katsotaan kuinka monella riittää hermo lukea vain yksi tarina päivässä.
Koko jengi kun tuppaa olemaan varsinaisia himolukijoita, joten voi olla, että ”luukkuja” kurkitaan vähän etukäteen.

joulukalenteri

joulukalenteri_lusija

 

 

 

 

 

 

 

Jos et päässyt paikalle 11.11. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Tap(a)amme taas keskiviikkona 9.12.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.

Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

 

Kuvallista tarinankerrontaa Tarinakoukussa

Lokakuun pimenevässä illassa vieteltiin taas iloinen tarinointi-ilta!

Askartelukursseja pitävät Lovely Whiten  Kristina ja Sanne esittelivät koukuttelijoille sisustusaskartelu- ja kuvansiirtotekniikoita ja kylläpäs tulikin ideoista runsauden pula! Mukana Kristinalla ja Sannella oli sisustustekstiilejä, käsitöitä ja askrteluja laidasta laitaan ja lisäksi osallistujat saivat pienet demot erilaista tekniikoista käytännössä. Näillä ohjeilla pääsee jo varmasti kuvansiirtoa kokeilemaan, mutta lisäoppiakin voi vielä käydä hakemassa ohjaajiemme kursseilta Sinellin loppusyksyn kursseilta.

Jatka lukemista ”Kuvallista tarinankerrontaa Tarinakoukussa”

Hakunilan Murharyhmässä 14.10.2015 harvinainen vieras

Viimeisin ”Murhis” oli pelkkää juhlaa. Murhamysteerin voittajat Tia & Pirjo lahjoivat meitä voittonsa kunniaksi  karkeilla  ja me järjestäjät saimme hienon kiitoskortin.
Eikä tässä vielä kaikki: meillä oli vieras! Dekkarivinkkari Matti Järvinen Pasilan kirjastosta tuli iloksemme ja vinkkasi meille kasan uutta luettavaa. Oli kerrassaan hurmaavaa napostella nameja ja samalla kuunnella tarinointia hyvistä kirjoista.

Matti vihautanumminkkasi meille seuraavat kirjat:
Bauer, Belinda: Hautanummi
Forsman, Tiina: Annikki Nissinen selvittää murhan
Hautala, Marko: Kuokkamummo
Heino, Jyrki: Kellari
Hiekkapelto, Kati: Kolibri
Hjorth & Rosenfeldt: Mies, joka ei ollut murhaaja
Larsson, Åsa: Aurinkomyrsky
Leino, Marko: Ansa
Saarto, Timo: Vaitelias poika
Sandberg, Timo: Mustamäki
Theorin, Johan: Hämärän hetki / Santa Psykon suojatit / Verikalliot / Yömyrsky

Pyysimme Mattia suosittelemaan vinkkaamistaan kirjoista meitä varten seuraavan kuukauden kirjan. Muutamasta ehdotuksesta valikoitui luettavaksi
Belinda Bauerin Hautanummi. Käsittelemme sitä sitten marraskuussa.

Vinkkauksen jälkeen kävimme käsiksi viimeisimpään lukukirjaamme: Jim Thompsonin keräämään novellikokoelmaan Helsinki Noir. Ryhmän ”tuomio” kirjalle oli seuraava: mielenkiintoinen lukea, mutta niin kovin, kovin synkkä. Teoksen hyvä puoli oli, että monet tapahtumapaikoista olivat lukijoilleen jo ennestään tuttuja, joten oli mukava nähdä tapahtumat sielunsa silmin novelleja lukiessaan. Toisaalta taas kaivattiin vähän enemmän ”lihaa luitten päälle”. Ryhmän mielestä tarinat jäivät kesken ja aivan liian lyhyiksi, vaikka olivat mielenkiintoisia. Tarnoissa olisi ollut ainesta enempäänkin.
Teemu Kaskisen kirjoittama ”Pieni musta” sai kaikki naislukijansa kerrassaan raivoihinsa. Saattoipa käydä jopa niin, että kaikki naiset olivat novellista niin vihaisia, että ryhmän miesvahvistus ei saanut ääntään kuuluville… tässä kohtaa paheksun itseäni ryhmänvetäjänä, koska itsekin villiinnyin jäkättämään ko. novellista = lähti vähän lapasesta. Haluan kuitenkin kiinnittää huomion myös siihen, että ”Pieni musta” oli todella tyylikkäästi kirjoitettu, vaikka tarina itsessään oli (etenkin) naislukijoilleen todella ahdistava.
Keskustelimme myös, että minkähänlaisia noir -sarjan muut kirjat ovat? Maalaavatko nekin kaupungeistaan yhtä synkeää kuvaa kuin Helsinki Noir vai ovatko ne erilaisia? Onko perinpohjainen synkkyys vain suomalaisten kirjoittajien etuoikeus ja kuinka paljon sanalla ”noir” on tässä kohtaa painoarvoa? Tästä pitää siis ottaa selvää ja lukea joku toinenkin teos.

markkukeisalaPienenä vinkkinä näin etukäteen: joulukuun tapaamisessa vieraanamme on kirjailija Markku Keisala. Toki sitä ennen luemme hänen teoksensa, jotta voimme piinata itse tekijää kysymyksillämme ja kommenteillamme. Luettava kirja julkistetaan vasta seuraavassa tekstissä – pidän teitä jännityksessä siihen asti!

Tämmöistä tällä erää, johan sitä tekstiä syntyikin. Jos et päässyt paikalle 14.10. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Tap(a)amme taas keskiviikkona 11.11.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.

Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

karvatpystyssä

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

PS. Hiphei! Kaipailemiimme eläinaiheisiin dekkareihin löytyi uusi sarja! Spencer Quinn kirjoittaa Nuuskija-tutkimuksia nimistä sarjaa, josta on toistaiseksi suomennettu kaksi osaa: ”Karvat pystyssä” ja ”Häntäkarvan varassa”. Kirjojen sankarista Chet -koirasta lisää ohessa:

http://www.chetthedog.com/

 

– See more at: http://kirjasto.vantaa.fi/lukupiiri/?p=2549#sthash.sqtC9hEj.dpuf

Lukupiiri Lumon kirjastossa 13.10.2015

13.10. Anne B. Radge: Berliininpoppelit 1. osa (Tammi, 2007)

Lokakuussa luettu kirja oli Anne B. Ragden Berliininpoppelit. Berliininpoppelit on kirjailijan sukutrilogian ensimmäinen osa. Kirja kertoo Trondheimin seudulla elävästä Neshovin suvusta. Kirjan päähenkilöitä ovat kolme veljestä ja yhden veljen tytär. Sikatilallinen Tor hoitaa sukutilaa, Erlend on Kööpenhaminassa asuva somistaja ja Margido hautausurakoitsija. Sikatilalla asustaa myös vanhempaa polvea, edellisten vanhemmat. Tarinaan ilmestyy myös Tor-veljen avioton tytär Torunn, joka on elänyt äitinsä kanssa muualla.

Tor on sikoihinsa keskittynyt tilallinen. Hänen huolensa liittyvät sikojen porsimiseen ja porsaiden selviämiseen. Hän näkee niissä elämän kauneuden. Hänen tilansa on rappiolla ja äiti hallitsee kaikkea ja hiljaisena pysyttelevä isä jää taustalle. Torunn on hänen nuoruudenrakkautensa kanssa saatu tytär. Margido on työnsä osaava hautausurakoitsija, joka ei ole puhunut äidilleen seitsemään vuoteen. Veljeksistä kolmas, Erlend, on somistaja ja elää homoseksuaalisessa, onnellisessa suhteessa Kööpenhaminassa. Hänen yhteytensä muuhun sukuun on katkennut. Veljekset ovat vieraantuneet toisistaan ja joutuneet erilleen henkisesti ja fyysisesti.

Kun veljesten äiti sairastuu, halvaantuu ja kuolee, he kokoontuvat kaikki yhteen ja mukaan tulee myös Torunn ja Erlendin kumppani Krumme. Perheen kokoontuessa yhteen alkaa välienselvittely ja traagisten suvun salaisuuksien paljastaminen. Synkin esiin tullut salaisuus on veljesten isäksi luullun miehen paljastuminen heidän velipuolekseen. Poikien oikea isä on Tallak-vaari. Tämä salaisuus on ollut joidenkin perheenjäsenten tiedossa ja se on erottanut veljeksiä toisistaan samoin kuin yhden veljeksen homoseksuaalisuus. Äidin kuoleman jälkeen yhteinen joulunvietto tuo hieman onnea suvun tapaamiseen.

Kirjailija kuvaa lämmöllä ja ymmärtämyksellä kummallista ja rikkinäistä sukua. Suvun salaisuudet loivat varjonsa kaiken ylle. Veljekset olivat yksinäisiä, paitsi Erlend, jonka homoutta ei vanhoillisella maaseudulla ymmärretty. Hän oli päässyt irti suvun ahdistavasta ilmapiiristä ja luonut varakkaan ja onnellisen elämän kumppaninsa kanssa. Hän kuitenkin pelkäsi kumppaninsa ja sukulaistensa tapaamista. Rappeutunut maalaistalo ja kuolema hallitsivat Torin ja Margidon elämää. Tor eli äitiinsä kiintyneenä kotitilalla, jonka suppeassa elämänpiirissä kaikki oli rajoittunutta. Margido sai tyydytyksen ammattimaisesta ja huolellisesta kuoleman kohtaamisesta. Tähän maailmaan muualta tulleet Erlend, Krumme ja Torunn kohottivat tunnelmaa panemalla toimeksi kodin kunnostuksessa ja yhteisissä jouluvalmisteluissa:

”Siitä oli kauan, kun Tor oli syönyt näin hyvää ruokaa ja hän otti vielä kahdesti lisää. Paistin kuori oli ritisevän rapeaa ja kastike niin hyvää, että hän unohti käytöstavat ja muusasi perunat kunnolla kastikkeeseen. Hän huomasi, että pähkinänsärkijää pitelevä tonttu seisoi piirongin päällä. Siellä oli myös kulhollinen pähkinöitä ja vihreitä marsipaanipalloja sekä rasiallinen viikunoita. Olut, akvaviitti, kynttilät ja herkullinen ruoka täyttivät hänen mielensä kiitollisuudella ja suvaitsevaisuudella. Kukaan ei ollut vielä kohottanut maljaa, mutta uskaltaisiko hän tehdä sen nyt? Hän kohotti liköörilasia. – Malja …äidille”

Berliininpoppelit on ennakkoluuloton ja realistinen sukuromaani. Se kertoo Norjan maaseudusta ja aikojen muuttumisesta. Anne B. Ragde on taitava tarinankertoja, joka vetää lukijan mukaansa seuraamaan ihmisten kohtaloita ja maailman ja aatteiden muuttumista. Kirjasta on tehty suosittu tv-sarja. Kirja on ilmestynyt 2007 ja suomennettuna 2009. Kirjan henkilöiden tarina jatkuu trilogian kahdessa seuraavassa osassa, jotka ovat Erakkoravut ja Vihreät niityt.

Eila Järvinen
kirjastonhoitaja
eila.jarvinen(at)vantaa.fi

Tarinakoukussa vieraana Venla Venus

Tiistaina 6.10.  kannattaa suunnata Tikkurilan Tarinakoukkuun, vaikka et käsitöitä harrastaisikaan. Vieraaksi saapuu nimittäin kirjastonhoitaja Venla Venus vetämään aikuisten aikuisten K18 satutunnin! Luvassa siis huikea ja harvinainen sanataide ja kirjallisuus nautinto kuulijoiden korville.

Aikuisten satutunnilla tekstejä yhdistävät ihmissuhteet, erityisesti parisuhteessa elämisen haasteet ja kipupisteet. Satutunnilla kuullaan niin runoa, näytelmää ja muita Venlan lempikirjoja. Luvassa hieno sanataidetuokio aikuiseen makuun, tervetuloa siis mukaan!

Tarinakoukulta löytyy nyt myös pari omaa aikuisten värityskirjaa, joten voit varata värikynät mukaasi jos haluat käsityö sijasta värittää.

Kokoonnumme poikkeuksellisesti 1. kerroksen Aleksis-salissa musiikki- ja mediaosastolla klo 17.30-19.30. Nähdään!

 

Kirjastonhoitaja Venla Venus
Kirjastonhoitaja Venla Venus

Järvelän ”Tyttö ja pommi” Hakunilan Murharyhmässä 9.9.2015

Huuh ja puuh. Flunssakausi alkoi ja iski, joten pääsin vasta nyt kirjaamaan viimeisimpien keskustelujemme kulkua.

Viime ”Murhiksessa” vatkasimme Jari Järvelän ”Tyttö ja pommi” teosta. Kirja oli aika erilainen jännäri, joka todella jakoi mielipiteitä. Ryhmämme paikalla olleista jäsenistä neljä piti kirjasta, kolme ei. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että oli mielenkiintoista lukea graffitintekijöiden maailmasta, mutta kirjan päähenkilön maailmankuva oli osalle lukijoista jo liian synkkä ja lohduton. Keskustelimme paljon Metro -nimisen päähenkilön elämästä. Mikä saa nuoren ihmisen muuttumaan niin kyyniseksi maailmaa kohtaan kuin tämä neitonen oli jo 19-vuotiaana? Ja minkälaisesta ihmisestä tulee aktivisti, joka puolustaa omaa näkemystään keinoja kaihtamatta? Kirjasta ei puuttunut vauhtia eli ”Tyttö ja pommi” sopii sellaiselle lukijalle, joka ei hätkähdä synkkyyttä, mutta nauttii railakkaasta menosta.

Seuraahelsinkinoirvaksi otimme työn alle Jim Thompsonin kokoaman antologian ”Helsinki Noir”, joka sisältää tarinoita mm. seuraavilta kirjailijoilta: Riikka Ala-Harja, Tapani Bagge, Jarkko Sipilä, Antti Tuomainen… Helsinki Noir on osa kansainvälistä sarjaa, jossa esitellään eri maiden kirjallisuutta noir-hengessä.

Jos et päässyt paikalle 9.9. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löyät kirjan Murharyhmän nimellä.

Murhamysteeri

 

Tap(a)amme taas keskiviikkona 14.10.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Silloin vieraanamme on dekkarivinkkari Matti Järvinen.

Huomioi myös 2.10.2015 klo 17.00-19.00 järjestettävä murhamysteeri! Jos olet aina halunnut osallistua murhatutkintaan niin nyt on tuhannen taalan paikka! Ennakkoilmoittautuminen 26.9. mennessä Hakunilan kirjastoon.

Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

 

 

 

Lukupiiri Lumon kirjastossa 8.9.2015

8.9. Anne Tyler: Päivällinen koti-ikävän ravintolassa (Otava, 2012)

Syksyn ensimmäisessä lukupiirissä keskusteltiin Anne Tylerin kirjasta
Päivällinen koti-ikävän ravintolassa.

Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on vuosikymmeniä kattava kertomus perheestä ja sen jäsenten välisistä suhteista, jotka ovat enemmän tai vähemmän monimutkaisia. Isän lähtö on perheessä tabu, josta ei puhuta ja vaikka perheen sisällä kuohuukin monesti, pidetään yhdessä yllä kulissia perheestä, jolla menee hyvin vaikka todellisuudessa edes yhteistä perheateriaa ei saada syötyä loppuun asti ilman riitaa.

Lukupiirin mielestä perheenjäsenten väliset suhteet ovat mielenkiintoisia. Ihmissuhteissa on jännitettä ja vaikka kaikki tuntuvat pitävän tietynlaista etäisyyttä toisiinsa, rakastavat he silti toisiaan. Joskin lukupiirin mielestä jokainen lapsista pyrkii ottamaan tavallaan etäisyyttä voimakastahtoiseen äitiin: Jenny ja Cody muuttavat pois kotoa ja Ezra alkaa pyörittää ravintolaa. Äidin vaikutus kuitenkin heijastuu heihin kaikkiin… Ihan kuin jokainen tuntuisi etäisyyksistä välittämättä vähän kyräilevän toisiaan ja etsivän jotain, josta huomauttaa.

Äiti, Pearl, herätti erityisen paljon keskustelua. Toisaalta häntä ymmärrettiin, sillä kirjan tapahtumat alkavat ajasta, jolloin äidin paikka oli kotona ja perheen piti olla juuri tietynlainen. Lisäksi Pearl persoonana on varsin ylpeän oloinen, sellainen joka ei halua myöntää ongelmia tai rikkoa odotuksia. Toisaalta häntä moitittiin äitinä ja kummasteltiin sitä, kuinka joku voi kohdella lapsiaan niin. Eräs lukupiiriläinen totesikin kirjan olevan ”lyhyt oppimäärä lasten pilaamiseen”.

Perheen lapsista oltiin lukupiirissä montaa mieltä. Ezraa toisaalta arvostettiin hänen rauhallisuutensa takia, toisaalta häntä taas pidettiin vähän ressukkana. Ezra on sellainen, että alistuu kiusattavaksi. Varsinkin vanhemman veljensä Codyn jopa järjestelmälliselle kiusaamiselle Ezra on herkkä tapaus, joka ei kuitenkaan anna sen masentaa itseään. Hän päinvastoin jopa osoittaa esimerkillistä perherakkautta koettamalla kerta toisensa jälkeen järjestää perhepäivällisiä. Pojista Cody taas on selkeästi ilkeämielisempi ja kärsii lukupiiriläisten mielestä pahanlaatuisesta veljeskateudesta, jota ei kuitenkaan kunnolla selitetä auki. Vahvojen poikien varjoon tuntuu jäävän tytär Jenny. Hän ei jää vanhaksi piiaksi vaan avioituu varhain joskaan löytämättä onnea ensimmäisestä avioliitostaan.

Yhteisesti lukupiirissä todettiin, että Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on äärimmäisen surullinen kirja, jonka ymmärtämistä saattaa hankaloittaa se, ettei tunne kunnolla amerikkalaista elämäntapaa. Kirjaan kaivattiin lisää kuvailua ja tunnelmointia, sillä kukaan henkilöhahmoista ei tullut lukijalle kovinkaan läheiseksi. Samaa mieltä lukupiiriläiset olivat myös siitä, että kirja on taitavasti kirjoitettu: tapahtumia seurataan useamman henkilön kantilta, joten tapahtumiin saa useammankin perspektiivin. Eroavia mielipiteitä sen sijaan löytyi kirjan kiinnostavuudesta. Toisten mielestä kirja oli alkuun melko pitkästyttävä ja alkoi kiinnostaa vasta lähellä loppua, kun taas osaa kirja kiinnosti alusta alkaen.

Kirjan fyysinen muotokin aiheutti keskustelua. Lukupiirissä oltiin erimielisiä pokkari-painoksesta. Toisaalta se on ahdas lukea, mutta enemmistön mielestä keveys ja pieni koko olivat enemmänkin hyvä asia: helppo ottaa mukaan tai lukea vaikka selällään sängyssä, mahtuu laukkuun ja on kevyt kannatella.

Reija Karvonen
kirjastovirkailija
reija.karvonen(at)vantaa.fi

Hakunilan kirjaston Murharyhmä palasi kesälaitumilta 12.8.

Kesät on lusittu ja olemme taas murhien äärellä.

Kesäkirjamme – Leonie Swannin kirjoittama – lammasdekkari ”Murha laitumella” ei napannut. Kirjassa lammaslauma ratkaisee murhaa! Osa porukasta jaksoi tahkota teoksen sisulla loppuun asti , osa ei. Kuuleman mukaan jos jaksoi ahkeroida kirjasta 2/3:a niin teos alkoi maistua muullekin kuin heinälle… Kirjan käsittely meni vauhdilla, joten meille jäi hyvin aikaa ”rönsyilykeskusteluun”. Toki pysyimme jännitys -genren sisällä, mutta puhetta oli paljon myös lampaista. Keskustelu tuntui aina vain kiertyvän takaisin lampaisiin…

lampaatYritimme keksiä lisää dekkareita, joissa päähenkilönä olisi eläin, mutta niitä löytyi todella vähän. Lammasdekkarin lisäksi muistimme Lilian Jackson Brownin ”Kissa, joka osasi lukea takaperin” ja sen jatko-osat sekä Jorma Kurvisen ”Susikoira Roi” -kirjat. Jos muita tulee mieleen, niin allekirjoittanut ottaa mielellään vinkkejä vastaan!

Seuraavtyttojapommiaksi luemme Jari Järvelän kirjan ”Tyttö ja pommi”, joka on palkittu Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjalla.

Jos et päässyt paikalle 12.8. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Tap(a)amme seuraavan kerran keskiviikkona 9.9.2015 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Huomioi poikkeuksellinen kokoontumisaika klo 18.00 – 19.30!

Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

Tarinakoukku jatkuu syksyllä 2015

Suosittu käsityölukupiiri Tarinakoukku saa jatkoa syksyllä 2015 Tikkurilan kirjastossa!

Käsityölukupiiri kokoontuu syyskaudella 2015 Tikkurilan kirjaston 1. kerroksen lasten- ja nuortenosaston satuhuoneella tiistaisin klo 17.30-19.30 seuraavasti:

 

Syksyn ohjelma tulee vielä tarkentumaan jonkin verran ja kunkin kerran kauno- ja tietokirjalliset aiheet tullaan päivittämään erikseen.

Tuttuun tapaan tapaamiskerroilla on aikaa myös kuulumisten ja käsityövinkkien vaihtamiseen kahvi- tai teekupposen lomassa. Jatkossa pyrimme noudattamaan ekologista OKM-periaatetta eli jokainen osallistuja tuo ”oman kupin mukanaan”.Tarinakoukkuun ovat tervetulleita kaikki eri-ikäiset käsityöharrastajat.

Tarinakoukussa yhdistyy kaksi oivaa ja ihanaa harrastusta: lukeminen sekä erilaiset käsityöt. Osallistumista eivät rajaa omat käsityötaidot, mukaan voit tulla minkä tahansa oman käsityön kanssa neulomisesta virkkaukseen, erilaisiin tuunaustöihin tai askarteluun. Voit osallistua säännöllisesti tai piipahtaa myös vain silloin tällöin muiden käsityöihmisten seuraan.

Lisätietoja Tarinakoukusta löydät täältä sekä kunkin kerran tapahtumatiedot myös HelMet tapahtumakalenterista.

Tervetuloa mukaan vanhat tutut ja uudet kävijät!