Hakunilassa hortoiltiin Hautanummella 11.11.2015

Heh. Liekö syksyn rasituksista johtuvaa, mutta viimeisin Murharyhmän tapaaminen oli erityisen sekava – ja erityisen hauska. Käsittelimme tällä erää Belinda Bauerin esikoisteosta Hautanummi, joka (todella tiukassa pähkinänkuoressa) kertoo sarjamurhaajasta ja 12-vuotiaasta pojasta. Mielipiteet polveilivat: joku ei halunnut lukea kirjaa loppuun, toisen mielestä se oli hyvä, kolmas ei ollut ihan vakuuttunut kirjan lopusta, neljäs piti erityisesti kirjan sisältämistä psykologisista kuvioista… Lopputulema jakoi mielipiteitä Matti Nykäsen malliin ”fifty-sixty”. Osa suosittelisi muillekin, osa ei. Joten sinun, rakas lukijani, ei auta muu kuin kokeilla!

mksinisilmät

Ensi kerralla (9.12. 2015) meillä onkin sitten vieras: kirjailija Markku Keisala – upeeta, mahtavaa! Kuukauden kirjaksi luemme Markun kirjan ”Sinisilmät”. Aiomme tehdä Markulle tiukkoja kysymyksiä sekä kirjasta että kirjailijan työstä… Tervetuloa Markku, odotamme sinua innolla!

 

Valitsimme (lue: ryhmänvetäjä tyrkytti keneltäkään kysymättä) jo seuraavatkin kirjat, joista puhutaan tammikuussa. Jokainen ryhmäläisistä valitsi jomman kumman Joulukalenterin. Katsotaan kuinka monella riittää hermo lukea vain yksi tarina päivässä.
Koko jengi kun tuppaa olemaan varsinaisia himolukijoita, joten voi olla, että ”luukkuja” kurkitaan vähän etukäteen.

joulukalenteri

joulukalenteri_lusija

 

 

 

 

 

 

 

Jos et päässyt paikalle 11.11. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Tap(a)amme taas keskiviikkona 9.12.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.

Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

 

Lukupiiri Lumon kirjastossa 13.10.2015

13.10. Anne B. Radge: Berliininpoppelit 1. osa (Tammi, 2007)

Lokakuussa luettu kirja oli Anne B. Ragden Berliininpoppelit. Berliininpoppelit on kirjailijan sukutrilogian ensimmäinen osa. Kirja kertoo Trondheimin seudulla elävästä Neshovin suvusta. Kirjan päähenkilöitä ovat kolme veljestä ja yhden veljen tytär. Sikatilallinen Tor hoitaa sukutilaa, Erlend on Kööpenhaminassa asuva somistaja ja Margido hautausurakoitsija. Sikatilalla asustaa myös vanhempaa polvea, edellisten vanhemmat. Tarinaan ilmestyy myös Tor-veljen avioton tytär Torunn, joka on elänyt äitinsä kanssa muualla.

Tor on sikoihinsa keskittynyt tilallinen. Hänen huolensa liittyvät sikojen porsimiseen ja porsaiden selviämiseen. Hän näkee niissä elämän kauneuden. Hänen tilansa on rappiolla ja äiti hallitsee kaikkea ja hiljaisena pysyttelevä isä jää taustalle. Torunn on hänen nuoruudenrakkautensa kanssa saatu tytär. Margido on työnsä osaava hautausurakoitsija, joka ei ole puhunut äidilleen seitsemään vuoteen. Veljeksistä kolmas, Erlend, on somistaja ja elää homoseksuaalisessa, onnellisessa suhteessa Kööpenhaminassa. Hänen yhteytensä muuhun sukuun on katkennut. Veljekset ovat vieraantuneet toisistaan ja joutuneet erilleen henkisesti ja fyysisesti.

Kun veljesten äiti sairastuu, halvaantuu ja kuolee, he kokoontuvat kaikki yhteen ja mukaan tulee myös Torunn ja Erlendin kumppani Krumme. Perheen kokoontuessa yhteen alkaa välienselvittely ja traagisten suvun salaisuuksien paljastaminen. Synkin esiin tullut salaisuus on veljesten isäksi luullun miehen paljastuminen heidän velipuolekseen. Poikien oikea isä on Tallak-vaari. Tämä salaisuus on ollut joidenkin perheenjäsenten tiedossa ja se on erottanut veljeksiä toisistaan samoin kuin yhden veljeksen homoseksuaalisuus. Äidin kuoleman jälkeen yhteinen joulunvietto tuo hieman onnea suvun tapaamiseen.

Kirjailija kuvaa lämmöllä ja ymmärtämyksellä kummallista ja rikkinäistä sukua. Suvun salaisuudet loivat varjonsa kaiken ylle. Veljekset olivat yksinäisiä, paitsi Erlend, jonka homoutta ei vanhoillisella maaseudulla ymmärretty. Hän oli päässyt irti suvun ahdistavasta ilmapiiristä ja luonut varakkaan ja onnellisen elämän kumppaninsa kanssa. Hän kuitenkin pelkäsi kumppaninsa ja sukulaistensa tapaamista. Rappeutunut maalaistalo ja kuolema hallitsivat Torin ja Margidon elämää. Tor eli äitiinsä kiintyneenä kotitilalla, jonka suppeassa elämänpiirissä kaikki oli rajoittunutta. Margido sai tyydytyksen ammattimaisesta ja huolellisesta kuoleman kohtaamisesta. Tähän maailmaan muualta tulleet Erlend, Krumme ja Torunn kohottivat tunnelmaa panemalla toimeksi kodin kunnostuksessa ja yhteisissä jouluvalmisteluissa:

”Siitä oli kauan, kun Tor oli syönyt näin hyvää ruokaa ja hän otti vielä kahdesti lisää. Paistin kuori oli ritisevän rapeaa ja kastike niin hyvää, että hän unohti käytöstavat ja muusasi perunat kunnolla kastikkeeseen. Hän huomasi, että pähkinänsärkijää pitelevä tonttu seisoi piirongin päällä. Siellä oli myös kulhollinen pähkinöitä ja vihreitä marsipaanipalloja sekä rasiallinen viikunoita. Olut, akvaviitti, kynttilät ja herkullinen ruoka täyttivät hänen mielensä kiitollisuudella ja suvaitsevaisuudella. Kukaan ei ollut vielä kohottanut maljaa, mutta uskaltaisiko hän tehdä sen nyt? Hän kohotti liköörilasia. – Malja …äidille”

Berliininpoppelit on ennakkoluuloton ja realistinen sukuromaani. Se kertoo Norjan maaseudusta ja aikojen muuttumisesta. Anne B. Ragde on taitava tarinankertoja, joka vetää lukijan mukaansa seuraamaan ihmisten kohtaloita ja maailman ja aatteiden muuttumista. Kirjasta on tehty suosittu tv-sarja. Kirja on ilmestynyt 2007 ja suomennettuna 2009. Kirjan henkilöiden tarina jatkuu trilogian kahdessa seuraavassa osassa, jotka ovat Erakkoravut ja Vihreät niityt.

Eila Järvinen
kirjastonhoitaja
eila.jarvinen(at)vantaa.fi

Lukupiiri Lumon kirjastossa 8.9.2015

8.9. Anne Tyler: Päivällinen koti-ikävän ravintolassa (Otava, 2012)

Syksyn ensimmäisessä lukupiirissä keskusteltiin Anne Tylerin kirjasta
Päivällinen koti-ikävän ravintolassa.

Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on vuosikymmeniä kattava kertomus perheestä ja sen jäsenten välisistä suhteista, jotka ovat enemmän tai vähemmän monimutkaisia. Isän lähtö on perheessä tabu, josta ei puhuta ja vaikka perheen sisällä kuohuukin monesti, pidetään yhdessä yllä kulissia perheestä, jolla menee hyvin vaikka todellisuudessa edes yhteistä perheateriaa ei saada syötyä loppuun asti ilman riitaa.

Lukupiirin mielestä perheenjäsenten väliset suhteet ovat mielenkiintoisia. Ihmissuhteissa on jännitettä ja vaikka kaikki tuntuvat pitävän tietynlaista etäisyyttä toisiinsa, rakastavat he silti toisiaan. Joskin lukupiirin mielestä jokainen lapsista pyrkii ottamaan tavallaan etäisyyttä voimakastahtoiseen äitiin: Jenny ja Cody muuttavat pois kotoa ja Ezra alkaa pyörittää ravintolaa. Äidin vaikutus kuitenkin heijastuu heihin kaikkiin… Ihan kuin jokainen tuntuisi etäisyyksistä välittämättä vähän kyräilevän toisiaan ja etsivän jotain, josta huomauttaa.

Äiti, Pearl, herätti erityisen paljon keskustelua. Toisaalta häntä ymmärrettiin, sillä kirjan tapahtumat alkavat ajasta, jolloin äidin paikka oli kotona ja perheen piti olla juuri tietynlainen. Lisäksi Pearl persoonana on varsin ylpeän oloinen, sellainen joka ei halua myöntää ongelmia tai rikkoa odotuksia. Toisaalta häntä moitittiin äitinä ja kummasteltiin sitä, kuinka joku voi kohdella lapsiaan niin. Eräs lukupiiriläinen totesikin kirjan olevan ”lyhyt oppimäärä lasten pilaamiseen”.

Perheen lapsista oltiin lukupiirissä montaa mieltä. Ezraa toisaalta arvostettiin hänen rauhallisuutensa takia, toisaalta häntä taas pidettiin vähän ressukkana. Ezra on sellainen, että alistuu kiusattavaksi. Varsinkin vanhemman veljensä Codyn jopa järjestelmälliselle kiusaamiselle Ezra on herkkä tapaus, joka ei kuitenkaan anna sen masentaa itseään. Hän päinvastoin jopa osoittaa esimerkillistä perherakkautta koettamalla kerta toisensa jälkeen järjestää perhepäivällisiä. Pojista Cody taas on selkeästi ilkeämielisempi ja kärsii lukupiiriläisten mielestä pahanlaatuisesta veljeskateudesta, jota ei kuitenkaan kunnolla selitetä auki. Vahvojen poikien varjoon tuntuu jäävän tytär Jenny. Hän ei jää vanhaksi piiaksi vaan avioituu varhain joskaan löytämättä onnea ensimmäisestä avioliitostaan.

Yhteisesti lukupiirissä todettiin, että Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on äärimmäisen surullinen kirja, jonka ymmärtämistä saattaa hankaloittaa se, ettei tunne kunnolla amerikkalaista elämäntapaa. Kirjaan kaivattiin lisää kuvailua ja tunnelmointia, sillä kukaan henkilöhahmoista ei tullut lukijalle kovinkaan läheiseksi. Samaa mieltä lukupiiriläiset olivat myös siitä, että kirja on taitavasti kirjoitettu: tapahtumia seurataan useamman henkilön kantilta, joten tapahtumiin saa useammankin perspektiivin. Eroavia mielipiteitä sen sijaan löytyi kirjan kiinnostavuudesta. Toisten mielestä kirja oli alkuun melko pitkästyttävä ja alkoi kiinnostaa vasta lähellä loppua, kun taas osaa kirja kiinnosti alusta alkaen.

Kirjan fyysinen muotokin aiheutti keskustelua. Lukupiirissä oltiin erimielisiä pokkari-painoksesta. Toisaalta se on ahdas lukea, mutta enemmistön mielestä keveys ja pieni koko olivat enemmänkin hyvä asia: helppo ottaa mukaan tai lukea vaikka selällään sängyssä, mahtuu laukkuun ja on kevyt kannatella.

Reija Karvonen
kirjastovirkailija
reija.karvonen(at)vantaa.fi

Hakunilan Murharyhmä kokoontui 10.6. ”piiraan” merkeissä

piiraanmakumakeaKesäkuun Murhiksessa pureskelimme Dekkari –viikon (8.6. – 15.6.2015) kunniaksi ”murhaavia makeisia” sekä Alan Bradleyn kirjaa Piiraan maku makea. Koko ryhmä vaikutti olevan hieman hämmentynyt siitä, että teos oli ”helppo”. Lienemme tottuneet lukemaan niin rankkoja jännäreitä, että tämä pääsi yllättämään takavasemmalta.
Kirjan 11-vuotias sankaritar Flavia de Luce hurmasi meidät! Flavian touhujen pohjalta meille sukeutui ihastuttavan virkistävä keskustelu erilaisista myrkyistä.

Flavia oli sen verran erikoinen persoona, joten pohdimme onko tuollaisia, noin paljon tietäviä, lapsia olemassakaan. Pakko oli todeta, että kyllä allekirjoittaneenkin tuttavapiiristä yksi sellainen löytyy. Flavia voisi siis periaatteessa olla todellinen henkilö.
Kirjan kansi herätti oman keskustelunsa. Hieno! Suomalainen versio on jopa komiampi kuin alkuperäisteoksessa. Erityiskiitokset kannen suunnittelija Satu Kontiselle!

murhalaitumellaKesälaitumille lähdön kunniaksi valitsimme elokuun kirjaksi Leonie Swannin Murha laitumella, jossa lampaat alkavat selvittää murhaa. Kirja lienee sopivan kepeä kesälomakirjaksi?

Jos et päässyt paikalle 10.6. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Lomailemme heinäkuun, joten tap(a)amme taas keskiviikkona 12.8.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

– See more at: http://kirjasto.vantaa.fi/lukupiiri/?p=2419#sthash.OV7HqMxS.dpuf

Murharyhmän kokoontuminen Hakunilassa 6.5.2015

Keskiviikon Murharyhmän kohteena oli tällä erää Tuomas Liuksen Haka. Jostain mystisestä syystä melkein koko ryhmällä oli ollut vaikeuksia aloittaa kirjan lukeminen. Tulipa kuitenkin luettua – tai ainakin tehtyä sitkeä päätös, että ”Luen tämän kyllä loppuun asti!” Teos koettiin kuitenkin lukemisen arvoiseksi.

Kirja todettiin erittäin kuvailevaksi: miljööt ja henkilöt oli helppo kuvitella omassa mielessään. Toinen päähenkilöistä, Marko Pippurinen, jakoi ryhmäläisten mielipiteitä. Osan mielestä Marko oli oikein veikeä ja hauska hahmo, osan mielestä ällöttävä: ”Kävikö se edes ikinä suihkussa? Yäk!”

Totesimme yhdessä, että Haka sopisi mainiosti tv-sarjaksi toiminnallisuudessaan ja farssimaisuudessaan. Kirjasta jäi sellainen tunne kuin olisi lukenut toimintaelokuvaa, jossa ei lasketa luoteja eikä takerruta lillukanvarsiin (kuten siihen, että ovatko kaikki kirjassa olevat asiat täysin uskottavia). Ehkä joku tv-tuottaja ottaa tästä vinkistä kopin?

Keswhopushedhumptydumptykiviikon kevennyksenä tutustuimme myös lapsille suunnattuun englanninkieliseen kuvakirjaan Who pushed Humpty Dumpty, jossa vanhat, perinteiset sadut laitetaan uuteen uskoon. Kuvitus on hervotonta ja teksti kirjoitettu parhaaseen Raymond Chandler – tyyliin. Jokaisen dekkaridiggarin kannattaa ehdottomasti tsekata tämä läpi.

piiraanmakumakea

Alan Bradleyn Piiraan maku makea on seuraava kirjamme. Kyseinen opus onkin sitten taas ”jotain ihan muuta” mitä olemme aikaisemmin lukeneet. Saapa nähdä millaiseen ryöpytykseen kirjan sankaritar Flavia de Luce vielä päätyy.

Jos et päässyt paikalle 6.5. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.

Tap(a)amme taas keskiviikkona 10.6.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

– See more at: http://kirjasto.vantaa.fi/lukupiiri/?p=2357#sthash.3euKGGdS.dpuf

Lukupiiri 14.4.2015 Lumon kirjastossa

Teema 4: Melkein jännityskirjallisuutta

Maarit Verronen: Varjonainen (Tammi, 2013)

Varjonainen kertoo suomensukuisesta Ainosta, joka tulee paperittomana maahanmuuttajana Suomeen jostain Venäjältä päin. Hän matkustaa Suomeen laivassa, joka tekee Estonia-onnettomuutta muistuttavan haaksirikon. Aino pelastuu ja pääsee Suomeen, jossa hän aloittaa uuden identiteetin etsimisen ja varastamisen ja käyttää siinä julmasti hyväkseen aiempaa tuttavuutta ja tämän perhettä.

Kirjallisuuspiirissä Varjonainen arvioitiin sekä hyväksi että huonoksi. Sitä pidettiin hyvänä, koska ajateltiin sen kertovan mahdollisuudesta tai todellisuudesta, joka on lähellä meitä nykyaikana. On ihmisiä, jotka ovat äärimmäisessä elämäntilanteessa ja joutuvat sen takia käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja selviytyäkseen. Kirjan päähenkilö on kuin toisesta maailmasta, jossa meidän lakimme eivät päde. Hän käyttää kaikkia hyväkseen ja tuhoaa vapaasti toteuttaakseen päämääränsä, joka jäi kuitenkin epäselväksi. Kirjaa pidettiin analyyttisenä, toteavana ja ajankohtaisena. Päähenkilön toiminta oli loogista ja tunteetonta ja se vain todettiin kirjassa, jonka koettiin näin heijastavan päähenkilön ajatusmaailmaa. Kirja toi myös mieleen Estonian onnettomuuden, jota myös ihmeteltiin.

Kielteisissä arvioissa kirjaa pidettiin lähinnä jännitysromaanina, jonka tapahtumat vaikuttivat osittain mahdottomilta. Päähenkilön vastenmielinen toiminta ja vääristynyt, rikollinen todellisuus vähensivät intoa lukea kirjaa. Vastenmieliset tapot toivat pahan kokemuksen, jota oli vaikea ymmärtää. Kirja koettiin helppoluiseksi ja kevyeksi sen tyyliä eivät kaikki arvostaneet.

Kirjan herättämä keskustelu oli mielenkiintoinen ja toi esille aikamme ihmisten pelkoja ja uhkakuvia. Meidän rauhamme on uhattuna; meitä uhkaavat uudet asiat.

Tietoa kirjailijasta:

Maarit Verronen
Hän on syntynyt vuonna 1965 Kalajoella, Pohjois-Pohjanmaalla. Ylioppilaaksi päästyään Verronen lähti opiskelemaan tähtitiedettä Oulun yliopistoon. Hän on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti. Ennen päätoimiseksi kirjailijaksi ryhtymistään Verronen työskenteli Oulun yliopiston tähtitieteen laitoksella opetus- ja tutkimustehtävissä sekä opiskeli sen ohessa aate- ja oppihistoriaa. Nykyisin Verronen asuu Helsingissä, jonka hän tuntee omaksi kotikaupungikseen.
Verronen on saanut useita kirjallisuuspalkintoja ja hän on ollut myös kaksi kertaa Finlandia-ehdokkaana. Teoksissaan Verronen kuvaa ohikulkijoita, tarkkailijoita, matkaajia tai ulkopuolelle jääneitä. Hänen teoksistaan löytyy fantasiakirjallisuuden aineksia.
Lähteet: Wikipedia, Kirjasampo

Eila Järvinen
kirjastonhoitaja
eila.jarvinen(at)vantaa.fi

Martinlaakson kirjaston lukupiirissä huhtikuussa Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeetat

Maanantaina 20.4. klo 16:00 – 17:30 Martinlaakson kirjaston lukupiirissä on vuorossa tanskalaisen Kim Leinen vuonna 2013 Pohjoimaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittanut teos Ikuisuusvuonon profeetat.

Ikuisuusvuonon profeetat on henkeäsalpaava kasvutarina valistuksesta ja sielun pimeydestä, vallasta ja vapaasta tahdosta siirtomaavallan Grönlannissa

Lukupiiriä vetää FM Helena Lassila.

Lukupiiri on kaikille avoin. Tervetuloa!Ikuisuusvuonon

Benway, Robin: Bonusraita

Kalifornialainen Audrey seurustelee Evanin kanssa, mutta on kyllästynyt siihen, että Evan on kiinnostunut vain omasta bändistään. Audrey päättääkin jättää Evanin. Evan kirjoittaa erosta biisin nimeltä Odota, Audrey! Yllättäen biisistä tulee tosi suosittu. Kappale nousee paikallisradion soittolistalta koko maailman suosioon. Pian kaikkia tuntevat biisin tarinan. Evanin tekemä sanoitus ei anna Audreysta hyvää kuvaa.

Aluksi yllättävä suosio ja huomio on Audreysta hauskaa. Bändin fanit ja lehdistö kiinnostuvat tarinasta ja Audreysta. Audreysta tuleekin yhtäkkiä julkkis, jonka elämä on vapaata riistaa: turistit kuvaavat Audreyta tämän työpaikalla, paparazzit seuraavat tytön jokaista liikettä ja koulukaverit myyvät lehdistölle tietoja Audreysta. Audrey on hämmentynyt. Hän ei halua tällaista julkisuutta, jossa kaikki yrittävät hyötyä hänestä ja normaalielämästä ei voi kuin haaveilla. Julkisuus pilaa kaiken, välit parhaaseen ystävään ja uuteen ihastukseen. Onko tilanteesta pakotietä?

Stiefvater, Maggie: Väristys

Sudet hyökkäsivät Gracen kimppuun lapsena. Keltasilmäinen urossusi kuitenkin pelasti Gracen lauman tappavista hampaista. Siitä lähtien Grace on seurannut susien elämää.

Sam puolestaa elää kaksoiselämää talvisin sutena kesäisin ihmisenä. Hän on seurannut Gracen elämää siitä lähtien, kun pelasti tämän lapsena.

Kun susilauma hyökkää lukiolaispojan kimppuun, halutaan sudet tappaa. Grace lähtee metsään pelastaakseen sutensa. Metsässä hän kohtaa ihmishahmoisen haavoittuneen Samin. Grace tunnistaa heti sutensa ihmishahmosta huolimatta. Oudot olosuhteet eivät voi estää rakkautta joka heidän välilleen syntyy. On kuitenkin Samin viimeinen kesä ihmisenä.

Hirvonen, Elina: Kauimpana kuolemasta

Elina Hirvosen esikoisteos ”Että hän muistaisi saman” oli muutama vuosi sitten Finlandia-ehdokkaana. Se käännettiin englanniksi ja maailman ehkä arvostetuin kirjallisuusfoorumi New York Times Review of Books ylisti sen herkkyyttä ja voimaa.

Uudessa kirjassa ollaan Afrikassa, Sambiassa, jossa suomalainen kaikkeen pettynyt kehitystyöntekijä Paul tapaa Estherin. Kummallakin on pitkä tarina takanaan. Paul on elänyt afrikkalaisen lapsuuden. Hän on kadot-tanut rakastettunsa, lapsensa ja elämänhalunsa, ja tullut tänne kuolemaan. Esther on hienosti menestynyt YK:n työntekijä, jonka auto-onnettomuudessa lähes kuollut rakastettu viruu koomassa kaukana englantilaisessa sairaalassa.

Kirja kertoo elämän hauraudesta. Kuolema on oikeasti läsnä koko ajan, vaikkemme huomaa tai ettei se ole aina siellä, missä luulemme sen vaanivan. Se on ottanut paikkansa yhteiskunnan rakenteissa ja ihmisten mielissä. Kirjailija kuvaa raakaa, väkivaltaista pornobisnestä samalla kylmällä tarkkuudella kuin vaikkapa Sofi Oksanen ja Joyce Carol Oates, mutta hänen käyttämänsä kieli ja metaforat ovat äärettömän kauniita, kuin runoa.

”Tästä maailmasta ei koskaan tule mitään, jos aikuinen mies voi tässä tilanteessa hymyillä kuin olisi voittanut sodan.” Näin ajattelee, Bessy, jonka ruumiin ja sielun omistavat pahat voimat, oikeat ja kuvitellut. Synkistä asioista kutoutuu kirjan loppua kohden levollisen kaunis, toivon ja rakkauden täyteinen odotus ja uusien mahdollisuuksien avautuminen.

Marjatta Hemming

>Hae HelMet-kirjastosta