Kategoria: Yleinen

9.2. Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin (Otava, 2008)

Helmikuussa lukupiirin ruodittavana oli Olli Jalosen teos 14 solmua Greenwichiin (Otava, 2008).

14 solmua Greenwichiin aiheutti lukupiirissä vilkasta keskustelua ja pohdiskelua, niin kuin hyvän kirjan kuuluukin tehdä. Jotkut lukijat suhtautuivat teokseen jo pelkästään tylsän kansikuvan perusteella ennakkoluuloisesti. Samoin kirjaa selatessa vilahtelevat lokikirjamerkinnät, kursivoidut tekstit, erilaiset fontit, hakasulut ym. käytetyt ”tehosteet” aiheuttivat ainakin allekirjoittaneelle pientä pakokauhua. Mutta eipä hätää – kaikki ne asettuivat paikoilleen ja saivat merkityksensä lukemisen edistyessä.

Moni lukija yllättyi, kuinka tarina koukutti ja vei mukanaan hyvin kummalliselle matkalle omalaatuisessa porukassa ympäri maapallon. Toki monia lukupiiriläisiä matkanteko välillä kauhistutti, niin erikoisiin tilanteisiin ja outoihin oloihin Jalonen lukijansa kirjassaan johdatti. Joillekin matka oli surumielinen ja jopa ahdistava kokemus. Toiset taas juoni nappasi heti mukaansa ja matka täytyi tehdä keskeyttämättä loppuun saakka, kirjan sankarien tavoin. Eräs lukija jäi miettimään, mikä idea matkassa oli – ihan järjetön reissu! Toiselle taas tarina avautui kaikessa uskomattomuudessaan hyvinkin uskottavana tarinana.

Erityisesti kirjan tunnelma- ja luontokuvauksia pidettiin herkkinä ja onnistuneina. Monia lukijoita viehättivät tekstissä vilahtelevat aforismit, jotka eivät kuitenkaan vaikuttaneet mitenkään päälle liimatuilta. Kirjan rakennetta eri kertojaäänineen pidettiin haasteellisena. Kirjailijan omalaatuinen tyyli ja lauserakenteet herättivät sekä ihmetystä että ihastusta.

Kirjan mukana matkustaneet lukijat olisivat kaivanneet mukaan karttoja. Niitä kyllä tuntui olevan päähenkilöillä, mutta miksi ei tarjottu lukijalle! Olisi ollut paljon helpompaa pysyä matkassa mukana.

Paitsi eriskummallinen matka, myös sen omalaatuiset matkantekijät aiheuttivat keskustelua. Mitä kukin oli miehiään? Kirjailija ei – ehkä tarkoituksella – avannut henkilöidensä sielunmaisemaa.
Ihmisten väliset suhteet ja tunnesiteet olivat kiehtovia, mutta jäivät arvoituksiksi. Koska tunteista ei puhuttu, jäi tekojenkin motiivi usein arvoitukseksi. Tarinaan kätkeytyi myös mystiikkaa, kummallisia tapahtumia ja sattumia, joiden linkittymistä itse tarinaan ei avattu.

Oman keskustelunsa aiheutti median luoma epätodellinen maailmankuva, sillä matka oli myös osa tosi-tv-ohjelmaa. Tarina osoitti, kuinka tv-viihteen nimissä manipuloidaan, salataan ja vääristellään
totuutta. Kaikki on sitä miltä sen halutaan näyttävän.

Kirjassa liikuttiin monella eri tasolla aina historiasta matkakertomukseen, nykyaikaiseen tosi-tv- ohjelmaan, rakkaus- perhe- ja ihmissuhdekuvioihin. Jopa nyt erityisen ajankohtainen pakolaiskysymyskin vilahti mukana. Kirja jätti jälkeensä monia kysymyksiä ja ajatuksia lukijalle pohdittavaksi. Ehkäpä se oli kirjailijan tarkoituskin. Hän ei halunnut päästää meitä helpolla.

Maija Kantola
erikoiskirjastovirkailija
maija.kantola(at)vantaa.fi

12.1. Heidi Köngäs: Dora, Dora (Otava, 2012)

Kevään aloitti Heidi Könkään Dora, Dora (Otava, 2012). Idean tähän kirjaan Heidi Köngäs sai näkemästään valokuvasta, jossa Natsi-Saksan varusteluministeri Albert Speer on seurueineen ”tulistelemassa” rakovalkealla Suomen Lapissa. Kuva ja sitä taustoittava tarina alkoivat kiehtoa Köngästä. Niin syntyi romaani Dora, Dora Speerin ja hänen seuralaistensa matkasta Petsamon nikkelikaivokselle sotajouluna 1943. Dora, Dora oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2012.
Dora, Dora on tarina yksilöistä sodan keskellä. Jokaisella on omat ilonsa, murheensa, toiveensa ja pelkonsa.

Dora, Dora herätti paljon keskustelua lukupiirissä. Eräs lukija kertoi netissä olleesta arvostelusta, jossa teosta oli haukuttu tylsästi kootuksi. Lukupiirissä oltiin kuitenkin toista mieltä ja pidettiin kirjan rakennetta mielenkiintoisena ja helppolukuisena. Päähenkilöiden vuorottelu minä-muotoisissa luvuissa oli kivaa. Kielellisesti kirja oli vaisu, koska se ei sisältänyt kielikukkasia. Yleisesti teos oli vaikuttava, mielenkiintoinen ja erikoinen.

Yksi lukupiiriläinen tiesi, että Köngäs oli tehnyt 5 vuotta pohjatyötä kirjaan. Monelle lukijalle historiallinen kerronta oli mieleen. Kirja imaisi mukaansa ja oli kiire lukemaan sitä. Kirjassa kiehtoi se, että taustalla oli paljon faktaa. Lukupiirissä kirja luokiteltiin faktan ja fiktion välimuodoksi.

Kirjan henkilöitä pidettiin toistensa vastakohtina. Vaikka kirjan henkilöiden ihmiskohtalot olivat vavahduttavia, niin jollakin tavalla ihmiset henkilöinä jäivät pliisuiksi. He vain totesivat asioita, mutta eivät pyrkineet vaikuttamaan niihin. Mutta vallitsevien olosuhteiden vuoksi se ei olisi ollut mahdollistakaan. Yleisesti lukupiiri totesi, että sota on kylmää ja julmaa. Ihmeteltiin, miten sota voikaan muuttaa ihmistä.

Lukupiirissä pohdittiin paljon faktan ja fiktion välistä eroa kirjassa. Mietittiin, mikä oli Speerin ja Hitlerin suhde ja mihin se pohjautui. Speerin persoonaa puitiin ja keskusteltiin siitä, vaikuttiko Speerin suhde vanhempiinsa hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa. Lukupiirin mielestä Speerin ongelmat johtuivat kelpaamattomuudesta vanhemmille. Speerin suhde naisiin oli hyvin kompleksinen. Lukijat ihmettelivät Annemarien lojaalisuutta Speeriä kohtaan kaikesta huolimatta. Kirja kuvaa hyvin mielivaltaa, sadismia ja sairasta mieli. Ihmeteltiin, miten joku voi saada sellaisen vallan ihmisiin, joka aiheuttaa massapsykoosin.

Lukupiirissä käytiin lyhyesti läpi Toisen maailmansodan karmea historia kirjan tarinaa sivuten. Todettiin, että saksalaiset olivat herrakansaa, joka ei kunnioittanut suomalaisia, vaan toimi julmasti.

Lopuksi eräs lukija totesi, että on hienoa, kun voi kirjan avulla siirtyä toiseen maailmaan. Samalla kirja oli oiva muistutus siitä, mitä voi tulla.

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8393 2127
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi